Pyhä Birgitta ja Pyhä Maria Magdalena kannetaan Lempäälän kirkkoon — historiallinen kuvaelma Birgitan markkinoilla 4.10.202
Olen vuosia kuulunut, alunperin Lempäälä-Seuran edustajana, puolikunnalliseen työryhmään, joka suunnittelee jokatoisvuotisia keskiaikahenkisiä Birgitta-viikkoja. Keväällä 2025 päähäni pälkähti idea. Kansantaru kertoo, kuinka Aimalan kirkon tuhoutumisen jälkeen määritettiin Vesilahden ja Lempäälän uusien kirkkojen paikat. Tuhopoltosta säilyneet pyhäinkuvat asetettiin kahdelle lautalle ja päätettiin, että mihin lautat rantautuvat, sinne kirkot tehdään. Lempäälän lautta mukanaan pyhimykset Birgitta ja Maria Magdalena ”telkähti” lopulta Telkäntaipaleelle eli nykyiseen Myllyrantaan.
Voisiko tämän tapahtuman muistoa elävöittää toistamalla se historiallisena kuvaelmana Birgitan markkinoiden yhteydessä? Patsaat tulevat tavalla tai toisella Myllyrantaan ja kannetaan kulkueen kärjessä kirkkoon, jossa kerrotaan Aimala-tarusta ja kirkon nimikkopyhimyksistä. Alkuperäiset puupatsaat ovat tosin kadonneet vuosisatojen kuluessa, mutta ainahan voi tehdä uusia. Esitin aivoriihimäisen idean Birgitta-työryhmän kokouksessa. Birgitan markkinoita organisoiva Talvikki Torppa tarttui ehdoitukseen niin hanakasti, että minulle ei ehtinyt tulla mieleen jänistää. Kanttori Kaisa Naukkarinen suhtautui myös positiivisesti ajatukseen ja vei sen kirkkoherra Matti Vehviläiselle, joka näytti vihreää valoa.
Olin vähän yllättynyt, että vakaa luterilainen seurakuntayhteisö oli niin myönteinen idean suhteen. Välillä nimittäin epäilyn siemen alkoi itää mielessä: olisiko tämä liian uskallettua? Mutta mitään sellaista ei missään vaiheessa tullut esille.
Patsaskuvaelma sai oman sijansa Talvikin kokoamassa Birgitan markkinoiden ohjelmassa.
Kesän tullessa alkoi tulla tosipaikka eteen: pyhimyksenkuvat olisi tehtävä. Katselin keskiaikaa käsittelevistä kirjoista ja verkosta malleja pysteille. Rymättylästä peräisin oleva Pyhä Birgitta ja Hollolan Maria Magdalena eli kansanomaisesti Mataleena näyttivät sopivilta esikuvilta.
Pyysin kätevää tyttärentytärtä Siiriä mukaan projektiin. Soveliaat 45-senttiset puupölkyt löytyivät omista nurkista. Kesän aikana tein verstaaksi muutetussa saunakamarissa ensin Birgitan aihiota ja sitten Mataleenaa. Olin kokemattomana kuvanveistäjänä helpottunut, kun hahmot alkoivat tulla esiin puusta. Koko ajan sai kyllä pelätä, ettei lyö taltalla patsaan nenää pois.
Siiri ehti mukaan vain ajoittain, mutta hänen panoksensa oli ratkaiseva kuvien viimeistelyssä, kasvojen muovailussa ja maalauksessa. Keskiajan patsaat olivat nimittäin aina kirkkain värein maalattuja. Valmiista, maalatuista patsaista on kuva tämän jutun alussa.
Kun patsaat tulivat syyskuun aikana valmiiksi, tein niitä varten kaapin ja puupaarit, joiden päälle kiinnitin kuvat ruuveilla.
Varmuuden vuoksi ei nyt luotettu lauttakyytiin vaan päätin, että kuvat tulisivat rantaan veneellä. Sain Kuokkalan-Sarapiston asukasyhdistykseltä lainaksi soutuveneen. Vene oli aiemmin kuulunut Mattilan nuorisoseuralle, mutta sen lakkautuksen jälkeen asukasyhdistys osti paatin. Olin Riitan kanssa muutaman vuoden takaisena kesänä soudellut veneellä Kirkkojärvellä ja samassa Jaran rannassa se yhä oli. Vähän ennen markkinoita tein koesoudun Jaran rannasta Myllyrantaan ja takaisin. Veneelle saatiin väliaikainen pysähdyspaikka seurakunnan saunan laiturin kupeelta, mihin markkinapäivän aamuna myös pyhäinkuvat tuotiin lastattavaksi veneeseen.
Kyselin tutuilta aktiiveilta, kuka olisi halukas tulemaan pyhäinkuvia kantamaan. Aina positiivinen Heikki Hult ilmoittautui. Riitta ehdotti, että kysyä voisi myös uutta lempääläistä ja hulauslaista Ville Tirkkosta. Ville vastasi heti myöntävästi ja mainitsi tiedustelevansa vielä Esa-veljeltään, tulisiko tämäkin mukaan, niinkuin tapahtuikin.
Helka-tytär teki minulle mittojen mukaan munkinkaavun kirpputorilta löytyneistä verhokankaista, jotka hän itse värjäsi, ja Heikin kautta saatiin muillekin kantajille keskiaika-asusteet. Kaisa-kanttorin ja suntio Krista Lindqvistin kanssa kävin kirkossa markkinoiden aattoiltana keskiaikaseminaarin jälkeen kantamassa alttarin eteen pöydän, johon pyhäinkuvat laskettaisiin. Kaisa levitti pöydälle tuomansa liinan ja somisti muutenkin asetelmaa.
Markkinapäivänä vähän ennen kuvaelmalle määrättyä aikaa lähdin Siirin ja pyhäinkuvien kanssa soutelemaan ja kaarsimme juuri sopivasti Myllyrannan laiturin viereen rantaan, josta pyhäinkuvat nostettiin neljän kantajan olkapäille.
Riitta ja avuksi ilmaantunut Ruhalan pariskunta kiinnittivät venettä laituriin. Pyhäinkuvien taakse syntyi spontaani kulkue.
Kuljimme hiljakseen mäkeä ylös, käännyimme hautausmaan portista sisään ja astuimme länsiovesta kirkkoon. Veimme pyhäinkuvat pöydälle alttarin eteen.
Kerroin kirkkoon kerääntyneelle yleisölle Aimalan kirkon palosta ja uuden kirkon paikan etsinnästä kertovan tarun, johon sisältyvät kalevalamittaiset runosäkeet esitti muhkealla äänellään Runo ja Sanataide ry:n Runoklinikan Jorma Nuotio (tarun omin sanoin kerrottu versio runosäkeineen: https://www.lempaala-seura.fi/aimala/). Lopuksi kerroin vähän pyhäinkuvista. Pyhimyskuviin kuuluu käytännössä aina kunkin pyhimyksen attribuutti eli esine, jonka avulla pyhimyksen tunnistaa. Pyhällä Birgitalla, joka yleensä kuvataan istuvana, on kädessään kirja, jonka sivua hän osoittaa sormellaan, kuin tähdentääkseen, että ”juuri tätä ilmestyksieni kohtaa tarkoitan”. Maria Magdalenalla taas on kädessään voideöjyastia, jonka sisällöllä hän voiteli Jeesuksen Betaniassa (Matteus 26: 6-13, Markus 14: 3-9, Johannes 12: 1-8). Pyhä Birgitta on puettu täysin peittäviin nunnamaisiin asusteisiin eikä hiussuortuvaakaan näy, kun taas Mataleenan hiukset ovat paljaana ja jopa hänen vartalonsa muodot näkyvät vaatteiden alta. Näiden Lempäälän kirkon nimikkopyhimysten hahmot ovat siis aivan erilaiset, jopa keskenään jännitteiset.
Lisätietoja Aimala-tarusta kirjassa:
Aimalan kirkko palaa (Lempäälä-Seura 2021).
Kommentit
Lähetä kommentti