Jättiläiset rakentamassa Raision, Lempäälän ja Arbrån kirkkoja
Raision kirkko (kuva: Wikipedia).
Monista kivikirkoista kerrotaan, että niitä rakentamassa on ollut jättiläisiä. Siinä välittyy keskiajan ihmisten ihmetys heidän seuratessaan ammattimaisten kivikirkonrakentajien työtä. Se on ollut heidän mielestään niin ihmeellistä, ettei ole kumma, jos vuosisatojen mittaan rakentajista on tullut jättiläisiä.
Tarina Raision kirkon rakentaneista jättiläisistä on kuvaava. Raision kirkon rakensivat paikallisen tarinan mukaan jättiläiset Killi ja Nalli. Vanhin muistiinmerkintä on vuodelta 1656 Per Gylleniuksen päiväkirjassa, jossa kuitenkin mainitaan vain Killi. Suomennoksena: ” Raision kirkkoa on rakentanut jättiläinen, jonka nimeä ei kukaan tiennyt. Mutta hänen päästyään rakennustyössä hyvään alkuun saatiinkin tietää, että hänen nimensä oli Killi. Tästä hän suuttui ja katkeroitui niin, että repi ison kappaleen kirkon seinää ja lähti siitä paikasta Saksaan. Vuoden kuluttua hän palasi takaisin kantaen kukkarossaan kaikkein isointakin kirkkoa isompaa kiveä, jolla aikoi murskata Raision kirkon. Mutta Rymättylän Krampin ulkopuolella olevan saaren tykönä häntä vastaan tuli vanha nainen mukanaan säkillinen kengänrisoja. Kun jättiläinen kysyi häneltä, kuinka pitkä matka oli Raision kirkolle, muija vastasi matkan olevan niin pitkän, että hänkin oli sieltä tullessaan kuluttanut näin monet kengät. Silloin jättiläinen keskeytti matkansa ja paiskasi kirkkoa kohti kiven, joka putosi mereen Ruissalon saaren luoteispuolelle. Kivi on sangen korkea ja iso, ja keskellä sen lakea kasvaa iso pihlajapuu. Paikkakuntalaiset kutsuvat kiveä Kukkarkiveksi ja sanottua merenaukkoa Kukkarkivenaukoksi.” (Reinh. Hausen: Diarium Gyllenianum eller Petri Magni Gylleni dagbok 1622–1667. Hfors 1882. Suomennos ja lisätietoa artikkelista Hannu Laaksonen: Raision Pyhän Martin kirkko. Teoksessa: Raision kirkkko – minun kirkkoni. Pyhän Martin kirkko 1305–2005. Raisio 2005, s. 11–84.)
Raision kirkon rakentamisen tarina kertoo edelleen, että Killi ja Nalli puhuivat vierasta kieltä. Gylleniuksen tarinassa rakentajajättiläinen taisi tulla Saksasta, mutta useampi rakentaja ja rakentajaporukka tuli kuitenkin Ruotsista, ja tietenkin he puhuivat täkäläisille vierasta kieltä.
Lempäälän Pyhän Birgitan kirkko rautatieaseman suunnasta marraskuisena päivänä. Väliin suunnitellaan korkeaa kerrostaloa, mutta rakennuslama on hidastanut toteutusta.
Minulle läheisin on tietenkin Lempäälän kirkko. Sen rakentamisesta kertova perustarina ja siihen kuuluvat kalevalamittaiset runosäkeet ovat välittyneet meillä kirkkoherra Eric Ednerin ja ylioppilas Michaël Waldeniuksen 1750-luvulla kirjoittamien pitäjänkuvausten kautta. Niissä ei kerrota jättiläisistä, vaikka muunlaista ihmeellisyyttä kyllä on mukana, kuten paha henki Lempo, joka joutui kaikkoamaan pesäpaikastaan Lempäälän kirkon valmistuessa. (Ednerin ja Waldeniuksen tarinat on julkaistu mm. Lempäälä-Seuran 2021 julkaisemassa teoksessa Aimalan kirkko palaa.)
Lempäälän kirkon rakentamisesta on kuitenkin muita tarinoita, joissa jättiläisetkin tulevat mukaan. Lempäälässä on Hyssynkirkon ohessa kaksi muuta paikkaa, jotka liitetään kivikirkon rakentamiseen: Tilkan kivi Hahkalan rannassa ja Kuljun Pirunlinna.
Yksi tarina liittyy Hahkalan vuolteen rannalla olevaan siirtolohkareeseen. Kerrotaan, että kivi putosi paikalle jättiläisen tyttären Tilkan esiliinasta nyörin katkettua. Tilka oli kantamassa kiveä Lempäälän kirkon työmaalle. Vieläkin voi kuulla kivellä istuvan jättiläisen valittavan: ”En saa rauhaa, en saa rauhaa. Lempäälän kirkonkellot pauhaa!” (Mikko Tappura https://retkipaikka.fi/tilka-jattilaisen-jaljilla/ )
Tarinasta voi päätellä, että jättiläiset olivat rakentamassa Lempäälän kivikirkkoa eivätkä kivittämässä sitä, kuten monien muiden kirkkojen kohdalla. Tilkan valitus näyttää koskevan sitä, että kirkon rakentaminen jäi häneltä kesken, niin kuin Lempäälän kirkko todellisuudessakin jäi kesken: tilliholvit puuttuvat.
Samoja aineksia on myös toisessa tarinassa. Lempäälän kivikirkosta n. 10 km koilliseen sijaitsee Kuljun Pirunlinna (vanhin maininta ja kuvaus Waldeniuksella), muinainen linnavuori, jossa tarinan mukaan (ilmeisesti yhä Aimalan kirkon aikoihin) asui piru, mutta se joutui lähtemään pois, kun Lempäälän kirkko rakennettiin. Senkin valituksen voi vielä kuulla: ” En saa lepoa, en saa rauhaa, Lempäälän kirkonkellot pauhaa.” Edelleen kerrotaan, että ”Piru lähti linnnasta sitten vasta, kun kuuli lehmänkellon Lempoisista, kukonlaulun Kukkolasta.” (Marja Murto 1987, Paikannimiarkisto.) Lehmänkellon sanotaan tarkoittavam Lempäälän kirkonkelloja, vaikka voisi se tarkoittaa myös sitä, että kiinteä peltoviljelys alkoi tunkea syrjään kaskiviljelyä ja nomadismia. Jättiläisistä ei tässä yhteydessä puhuta.
Joka tapauksessa Tilkan kautta jättiläisille on annettu rooli Lempäälän kirkon rakentamisessa.
Arbrån kirkon länsipääty.
Lempäälän kirkolla on Ruotsissa Arbrån pitäjässä (nykyään osa Bollnäsin kaupunkia Hälsinglandin maakunnassa) kaksoissisar tai oikeastaan veli, koska Arbrån kirkko on pyhitetty evankelista Johannekselle ja muille 12 apostolille.
Arbrån ja Lempäälän kirkkojen pohjapiirrokset (Arbrå: Åke Nisbeth: Arbrå kyrka, 1961; Lempäälä: Markus Hiekkanen: Finlands medeltida stenkyrkor, 2020.)
Lempäälän ja Arbrån kirkot ovat pohjapiirustukseltaan ja mitoiltaan hyvin samankaltaiset, myös päätykoristeluissa on yhteistä. Ne on rakennettu samoihin aikoihin 1500-luvun alussa. Lempäälän kirkon ajoituksesta on saatu Markus Hiekkasen tutkimusten ansiosta pitävää tietoa, jonka mukaan kirkko on rakennettu 1500-luvun ensi vuosikymmenen aikana; täsmällisin Hiekkasen arvio osuu vuosiin 1502–1505.
Arbrån, kuten monen muunkaan Ruotsin kirkon rakentamisajasta ei ole näin tarkkaa tietoa. Arviot liikkuvat 1400-luvun lopusta 1500-luvun alkuun. Kirkon kattomaalausten perusteella on rakentamisajaksi haarukoitu vuosia 1510–1530, mikä olisikin kiintoisaa, koska silloin Arbrån kirkko olisi rakennettu vasta Lempäälän kirkon jälkeen. Uskon, että sama mestari on suunnitellut ja johtanut kummankin kirkon rakentamista ja todennäköisesti sama miesporukka apunaan, ehkä siis samat jättiläiset. Kirkkojen välillä on kuitenkin erojakin: Arbrån kirkko rakennettiin valmiiksi tiiliholveja ja kattomaalauksia myöten, kun Lempäälän kirkko jäi ilman holveja. Syistä, jotka johtivat tähän eroon, olen esittänyt käsitykseni muualla (Miksi Lempäälän keskiaikainen kivikirkko jäi keskeneräiseksi, julk. Mikko K. Heikkilän juhlajulkaisussa "Mii kaa ʾEel Heinärikkilä". 2024, ladattavissa osoitteessa https://www.academia.edu/126234325/Mii_kaa_%CA%BEEel_Hein%C3%A4rikkil%C3%A4 ).
Arbrån kirkon kuoriholvi maalauksineen.
Arbrån, kuten muidenkin Hälsinglandin kirkkojen alkuvaiheista on kertonut Hudiksvallissa opettajana ja pappina toiminut Olof Broman (1676–1750) käsikirjoituksessaan Glysisvallur, joka on monipuolinen kuvaus Hälsinglandin maakunnasta. Broman kirjoitti sen 1700-luvun alkupuolella. Itse asiassa hän kirjoitti sen kahteen kertaan, sillä ensimmäinen, lähes valmis käsikirjoitus tuhoutui 1721, kun venäläiset ryöstivät ja polttivat Ruotsin rannikkoa Uumajasta etelään, myös Hudiksvallin, jolloin Bromanin kirjasto ja käsikirjoitukset menivät tuhkaksi. Myöhemmin Broman kirjoitti muistista uudestaan käsikirjoitustaan, mutta valittaa usein, että suuri osa lähteistä ja lähdeteoksista oli palanut. Säilynyt käsikirjoitus julkaistiin kirjana 1919–1954 ja se on luettavissa verkossa (osa II, jossa s. 520 alkaen kerrotaan Arbrån kirkosta: https://gupea.ub.gu.se/handle/2077/54938 ). Broman käyttää Arbråsta omasta mielestään alkuperäistä muotoa Arberåd.
Piirros Arbrån kirkosta Olof Bromanin käsikirjoituksessa Glysisvallur. Kuva ei ehkä ole täysin totuudenmukainen mutta suuntaa-antava. Kirkko laajennettiin sittemmin ristikirkoksi, vielä myöhemmin keskiaikaisen sakastin (ei näy kuvassa) tilalle tehtiin uusi isompi.
Broman kertoo Glysisvallurissa Hälsinglandin kirkoista ja niiden historiasta. Mukana on myös pohdintoja pitäjien nimistä ja muista paikannimistä, mutta selitykset eivät useinkaan vastaa nykyistä käsitystä niiden etymologiasta. Bromanin teoksessa kuitenkin on säilynyt paljon sellaista tietoa, joka ei muuten olisi välittynyt meidän aikaamme, näin myös tarinat Arbrån kirkon synnystä ja vaiheista. Tosin on sanottava, että useinkaan ei ruotsalaisilla ole yhtään sen enempää ja parempaa tietoa keskiaikaisten kirkkojensa syntyvaiheista kuin tällä puolen Pohjanlahden. Muuten kyllä Ruotsin keskiajan kirjalliset lähteet ovat paljon runsaslukuisempia kuin suomalaiset, mutta kirkkojen syntyä tämä ei koske.
Arbrån kirkon kuvaus alkaa etymologisella katsauksella pitäjän nimeen, mutta sillä ei liene suurta arvoa nykykatsannossa. Sen sijaan hyvin mielenkiintoisia ovat tiedot kirkon tekijöistä, vaikka ne ovatkin legendanomaisia. Bromanin kieli on koukeroista, vaikeaa ymmärtää ja hankalaa kääntää, mutta yritetään. Alla pätkä alkukielellä ja sen jälkeen selostustani.
"Af thet bekanta, så väl i forna, som nu i våra dagar, Mans namnet Arbe, Arfve; hvilket och brukel. var hos Österläningarna, varandes icke allenast et särskildt namn för manfolk, utan jämväl et algement och en hederstitul för alla krigs-kämpar, som voro raske och snälle med Arf, spiut och boga; se I: Fl: Glys: Cap. IX. b. har thenna socken sit namn; och ordet Råd, som bemärker, Egendom; varandes icke olikt, at ju här i orten then bekante Jätten och Helsungen Arverodder bodt; såsom uti Alpta Starckodder, i synerhet uti then byn som kallas Arfvik strax vid kyrkan belägen; Eller af någon annan Arfve, ty en gamal skrift hade jag för än Ryssen mina böcker upbrände år 1721; af thet innehåll at någre namkunige karlar hafva bodt här, såsom Thure i Biästan, en så starck Smed, at han burit allena Kyrkodören af järn på sitt hamarskaft. Ibbe eller Jäppe, som bodde på Storön i Niarne, en så riker man, at när hans Kung kom honom til giäst, har han hängdt en så stora och vida Silfverkädio ut om porten, at Konungen och hans följe, kunnar rida ther igenom; warande än i dag rudera el. qwarlefvor på samma ö, hvarest thenne Jäppes herregård stått. Arfve i Arfwik; Gubben i Böhle vid Norränge; En annan Gubbe i Långmorsängen, och flere tylike; alle mykit rike, så at donet och skimrandet af theras betzel, ride- och åkertyg har hörts långväga; hvilket för än the upbygde här sin egen kyrko; strax brede vid Liusna Elfvenes västra brädd, hvarest nu äfven färjöstaden är, och store vägen framlöper på södra sidone vid bogårdsmuren; hafva rest öster ut alt til Trönö kyrko, med sina sköna kyrkofohlar, varande tida frame för än dager, uti byn Daglösan, hvilken therföre fick thet namnet, äfven som Arberåd af Arbråd, och Sochn-Sigillet en fåhle; hvar om är förr berättat [viitteitä Glysisvallurin muihin osiin]. Men huruvida saning thetta vara månde; eller på hvad tid thesse hafve lefvat, och thenna kyrkan upbygd; thet är osäkert at berätta. Och ehuruväl inga pergaments bref utvisat mig Kyrckans Namn, när hon invigdes, efter thet sätt som vidlöftel. är framfört, Tit: I §: 6. Så synes af andra omständigheter dock kunna aftagas, thet hon är kallad S: Johannis, och 12 Apostlars Kyrka." (Broman: Glysisvallur, s. 521–522.)
Broman kertoo jättiläisestä ja Hälsinglandin muinaisasukkaasta (Helsung) Arverodderista, jonka mukaan pitäjän olisi saanut nimensä ja joka asui Arvikin kylässä aivan kirkonpaikan vieressä. Mutta sitten jäljet vähän hajoavat, koska tarkemmat tiedot paikkakunnan entisyyden ihmisistä olivat vanhassa käsikirjoituksessa, joka Bromanilla oli ”ennen kuin ’veli venäläinen’ (Ryssen) poltti kirjani 1721”.
Käsikirjoituksessa kerrottiin ”nimikuuluista miehistä, joita muinoin paikkakunnalla asui”. Sellainen oli esimerkiksi Bjästanin Thure (Thure i Biästan, Biästania tai Bjästania en löytänyt nykykartalta), ”niin vahva seppä, että hän kantoi yksin rautaisen kirkonoven vasaransa varrella”. Toinen oli ”Ibbe tai Jäppe, joka asui Suursaarella (Storön) Niarne-järvellä(?), hän oli niin rikas mies, että kun hänen kuninkaansa tuli vieraisille, ripusti Jäppe niin suuren ja avaran hopeaketjun portin ympärille, että kuningas ja hänen seurueensa saattoivat ratsastaa sen läpi; saarella on vieläkin raunioita Jäppen kartanon jäljiltä. Arvikin Arve, Böhlen ukko (Gubbe) Norrängestä, eräs toinen ukko Långmorsängenistä ja monta muuta samantapaista, kaikki hyvin rikkaita, niin että kumu ja kimallus heidän hevostensa suitsista sekä ratsastus- ja ajovarusteista kuului pitkän matkan päästä. Ennenkuin nämä miehet rakensivat oman kirkon Ljusnan-joen läntiselle rannalle, jossa nykyään myös lossipaikka on, ja jossa valtatie kulkee eteläpuolella hautausmaan aidan vierestä, he matkustivat itään aina Trönön kirkolle saakka kauniilla kirkkohevosillaan […]”
Trönön vanha kirkko.
Hälsingland ja erityisesti Arbrå on ollut kuuluisa hevosistaan, minkä takia pitäjän vaakunassa on hevosen kuva. Mutta Broman sanoo, ettei tiedä näiden tarinoiden totuudellisuudesta eikä myöskään siitä, mistä ajasta niissä kerrotaan eikä myöskään siitä, milloin kirkko on rakennettu. Silti, vaikka ”pergamenttikirjeet” eivät kerro mikä nimi kirkolle annettiin kun se vihittiin, Broman kuitenkin uskoo muiden seikkojen perusteella, että kirkon nimikkopyhimykset ovat Pyhä Johannes ja 12 apostolia.
Trönön kirkko on todellakin satoja vuosia vanhempi kuin Arbrån, vaikka se sai lopullisen asunsa, esim. tiiliholvit, vasta 1400-luvun lopulla. Trönön kirkko on säilynyt suunnilleen sellaisenaan nykyaikaan, mutta Arbråssa kirkko muutettiin ristikirkoksi 1750-luvulla. Tässäkin suhteessa Arbrån kirkko on Lempäälän kirkon kaltainen, vaikka Lempäälässä muutos toteutettiin vasta lähes sata vuotta myöhemmin. Trönöstä muuten kerrotaan, että sen pystytti suomalainen rakennusporukka. Ehkä tarkoitetaan kirkon laajennusvaihetta 1400-luvun lopulla. Arvelen kuitenkin, että kyse oli ruotsalaisesta rakentajaporukasta, joka oli palannut Suomesta rakennettuaan kirkkoja täällä. Tai mistäpä tuon tietää?
Torsångin kirkko Taalainmaalla. Siitä samoin kuin Trönön vanhasta kirkosta kerrotaan, että sen olisi tehnyt suomalainen rakentajaporukka.
Mutta Bromanin kertomuksesta voi päätellä, että samanlaiset fantastiset tarinat liitetään ruotsalaisten kirkkojen rakentamiseen kuin Suomessakin.
Kommentit
Lähetä kommentti