Tekstit

Lukuhalun ylistys 1672 Lob der Leselust

Kuva
    Vapaaherratar Catharina Regina von Greiffenberg (pastellikuva 1600-luvun jälkipuoliskolta, Wikipedia). Suomensin allaolevan tekstin joulutervehdykseksi ystäville ja kollegoille jouluksi 2012. Mielenkiintoni tekstiin herätti se, että itävaltalainen aatelinen Katharina Regina von Greiffenberg (1633–1694) on havaintojeni mukaan ensimmäinen saksankielinen kirjoittaja, joka on painetussa tekstissä käyttänyt sanaa Leselust, lukuhalu. Ensimmäisen kerran hän käytti sitä eräässä runossa, mutta siinä se oli vain pieni yksityiskohta. Toinen kerta onkin sitten tämä ihmeellinen lukuhalun ylistys vuodelta 1672.  (Auf Deutsch nach finnischer Übersetzung.)  

Kuvia sota-ajan Helsingistä

Kuva
 Julkaisen tässä postauksessa kuvia toisen maailmansodan aikaisesta Helsingistä. Kuvat ovat peräisin äitini Toini Mäkisen (o.s. Laine, 1924– 2008) valokua-albumista. Äiti ei kuitenkaan nyt ole pääosassa, vaan katsojaa kutsutaan katsomaan ihmisten takana olevia rakennuksia ja maisemia, vaikka aika komea äiti on tässä kuvassa, joka on otettu ennen sotaa 1938, jolloin hän oli 14-vuotias. Takana oleva talo, Sturenkatu 26, oli tuolloin melko uusi.  Oikealla oleva Vallilan työväentalo, jossa myös Helsingin Kansanteatteri toimi, on hävinnyt uuden talon tieltä.   Äiti oli jonkin aikaa töissä HOK:n myymälöissä. Tässä on "Hokkilaisia kesällä 1941", siis välirauhan aikaan. Paikka on Rautatieaseman edessä, takana alkaa Kaisaniemenkatu.    Kuvassa on minulle tuntemattomia hyväntuulisia "Valon tyttöjä 42". En tiedä, mitä Valo tarkoittaa, olisiko jokin kauppa (ehkä Vallilan osuuskauppa)?   "Valliksen tyttöjä". Äidin paras ystävä Paula Simolin (myöhemmin Nyqvist, sitten V...

Kaksi Lempäätä

Kuva
Forssan/Tammelan Lempäänkoski tammikuussa 2026. (Kuva IM.) Tämä teksin johdantona piti alunperin olla tuumailuja Lempäälän pitäjän nimestä ja muista kotipaikkani muinaisuuden kysymyksistä. En kuitenkaan vielä ole saanut näitä asioita mielessäni järjestykseen, joten julkaisen aluksi tämän kahden Lempään esittelyn. Lähtökohtana on Juha Kuisman perustellusti esittämä (esim.  "Lempääläisten kala-aitat asutushistorian todisteina", Lempäälän Joulu 2014) käsitys, että Lempäälän pitäjän alkuperäinen nimi oli Lempää, josta perinnetietoisten paikkakuntalaisten itsestään käyttämä nimitys, lempääläiset, luontevasti johtuu. Lempäälän Lempää-kausi sijoittuu jonnekin rautakauden ja varhaiskeskiajan aikoihin, joista ei ole säilynyt kirjallisia dokumentteja. Juha kuitenkin on mielestäni pätevästi taustoittanut näkemystään Lempäälän eränkäynnistä kertovalla paikannimistöllä. Suurin osa nimistöstä, esim. "lempääläisten kala-aitat", sijoittuu Pohjanmaalle, jonne le...