Lukuhalun ylistys 1672 Lob der Leselust
Suomensin allaolevan tekstin joulutervehdykseksi ystäville ja kollegoille jouluksi 2012. Mielenkiintoni tekstiin herätti se, että itävaltalainen aatelinen Katharina Regina von Greiffenberg (1633–1694) on havaintojeni mukaan ensimmäinen saksankielinen kirjoittaja, joka on painetussa tekstissä käyttänyt sanaa Leselust, lukuhalu. Ensimmäisen kerran hän käytti sitä eräässä runossa, mutta siinä se oli vain pieni yksityiskohta. Toinen kerta onkin sitten tämä ihmeellinen lukuhalun ylistys vuodelta 1672. (Auf Deutsch nach finnischer Übersetzung.)
Se sisältyy Greiffenbergin vuonna 1672 ilmestyneeseen teokseen ”Betrachtungen von allerheiligster Menschwerdung, Geburt und Jugend, wie auch von Leben, Lehre und Wunderwercken, und dann vom Leiden und Sterben Jesu Christ” (Jeesuksen kaikkeinpyhimmän ihmiseksitulon, syntymän ja nuoruuden, kuin myös elämän, opin ja ihmetekojen, ja sitten kärsimyksen ja kuoleman tarkasteluja) Kirjan ensimmäinen painos ilmestyi Nürnbergissä 1672 (tämä ote s. 701-705), toinen painos 1683 (s. 648-653). Koko teos on saatavissa alkukielellä Europeanasta ja Google Booksista.
Kirja sisältää vuolaita uskonnollisia meditaatioita. Lukuhalun ja lukemisen ylistys saa lähtökohtansa Johanneksen evankeliumin 19. luvun jakeesta 20: “Diese Überschrift lasen viel Jüden / dann die Stätte war nahe bey der Stadt da JEsus gekreutzigt ist.” Suomenkielisessä Raamatussa sama kohta kuuluu: ”Monet juutalaiset lukivat kirjoituksen, sillä paikka, missä Jeesus ristiinnaulittiin, oli lähellä kaupunkia.”
Protestantti von Greiffenberg kirjoitti barokkisen rikasta ja runollista tekstiä, joka on viime vuosina löydetty uudelleen esimerkkinä 1600-luvun naisrunoilijan kaikkia rajoja rikkovasta taiteesta. Hänen teoksiaan on nykyaikana käännetty ainakin englanniksi.
Lukemisen panegyriaansa von Greiffenberg kutoo monia saksan kielen lesen-verbin ja Lesen-substantiivin käyttötapoja, joiden kääntäminen on haasteellista. von Greiffenbergin mukaan kristitty lukee Jeesusta, kun hän lukee mitä tahansa kirjaa, mutta toisaalta, jos Jeesus ei ole lukemisessa läsnä, ei mikään lukeminen ole mahdollista tai toivottavaa. Jeesuksen lukeminen, lukeminen Jeesuksen kanssa tuottaa lukemisen ilon, lukemisen rakkauden, lukuhalun, mutta kirjoittajalle lukeminen joka tapauksessa on hyvin rakasta toimintaa: ”Ilman Jumalaa en myöskään halua lukea, vaikka se muuten on minulle kaikkein mieluisinta. Kaikkeuden tulee olla kaikessa mukana, muuten kaikki tuntuu tyhjältä. Mutta jos hän on läsnä, valitsen lukemisen ennen kaikkea muuta, mikä maailmassa on tarjolla ja nautittavissa.” Tärkeää on kuitenkin huomata, ettei von Greiffenberg sulje mitään lukemisen kohdetta sinänsä pois, kunhan lukijan asenne on oikea.
von Greiffenberg on häkellyttävän runsas barokkinen kirjoittaja, yksilöllinen ja ihmeellinen runoilija, jonka ajattelutapa saattaa heijastaa varhaisten ylimystöpietistien näkökulmaa lukemiseen. Lukemisen piirin laaja-alaisuus lieneekin aatelistaustan perua. Oleellista on se, että lukuhalu on juuri Jeesuksen aikaansaamaa, mukanaan tuomaa, mutta kaikenlainen lukeminen on soveliasta.
Catharina Regina von Greiffenbergistä on tietoa saksalaisessa ja englantilaisessa Wikipediassa. Tekstin alussa oleva maininta kirjasta, joka on kirjoitettu täyteen sisä- ja ulkopuolitse viittaa Hesekieliin 2:10 ja Ilmestyskirjaan 5:1). Olen käsitellyt von Greiffenbergiä kirjassani Lukuhalun historia (Mediapinta 2022, s. 126–128).
Lukuhalun ylistys
Pilatus oli kirjoituttanut taulun, joka kiinnitettiin ristiin. Siinä oli sanat: "Jeesus Nasaretilainen, juutalaisten kuningas." Tämän päällekirjoituksen lukivat monet juutalaiset, sillä paikka, jossa Jeesus ristiinnaulittiin, oli lähellä kaupunkia. (Joh. 19:19-20)
Ah, kaikkein rakkain Herra Jeesus, sinä Elämän Kirja, joka on kirjoitettu täyteen ulko- ja sisäpuolitse! Kuinka voit sietää tämän pilkaksi tarkoitetun päällekirjoituksen, joka täyttää vihollistesi silmät ja korvat? Kuinka sinun täytyykään nöyryydessäsi kokea tuskaa tästä rikollisen korskeasta ahdistelusta?
Monet vihaiset juutalaiset lukivat sitä katkeran piinan tekstiä, jonka kohde kuitenkin tarjoaa meille luettavaksi suloisimmat ihanuudet. Ah, sinä kaikkien huvituksien suoja, tämän katkeran piinan kautta olet antanut meille kaikkein suurimman huvituksen, niin, huvituksien pään ja kruunun, nimittäin sanojesi, haavojesi ja ihmeittesi kaikkein mieluisimman pyhän lukemisen. Myös tämä lahja on sinulle maksanut nöyryytystä ja tuskaa, myrkkyä ja sappea, jotta voimme maistaa sanojesi kunniaa, hekumaa, hyvyyttä ja hunajaa.
Ah, sinä valikoiduin [auserlesener] elämäntarkoitus, kuinka tyhjentymätöntä iloa sinä annatkaan sanoin kuvaamattoman lukemisen kautta? Mikä onkaan tuo arkki-peri-autuus, virkistyksen merkki, rauhallisin vaikutus, suloisin harjoitus, miellyttävin ajankulu, joka johtaa ajan ikuisuuteen, ja kaikkein viattomin viihdyke, niin, taivaaseen johdattaja, korkeimpaan kohottaja ja siipipari, jolla lennähdetään Jeesuksen haavojen taivaallisiin aukkoihin.
Ylen ylistettävä lukeminen on oikea Paratiisin-matka taivas-haltioituneisiin iloihin, autuaaseen ikuisuuteen saattaja, taivaallisen ilo-viinitarhan riemukas rypäleiden poiminta [Lese] ja yliluonnollinen Jumalan johdatus. Se on kaukoputki tähytä jumalalliseen kaitselmukseen, sallimukseen ja huolenpitoon; laiva, joka vie meidät Vapahtajan veritulvan yli; purje, johon Pyhä Henki riuskasti puhkuu ja puhaltaa; magneetti, jolla enkelit antavat vetää itsensä luoksemme; kukka, josta sielu imee hunajaansa; hehku, joka levittää rukouksemme suitsukkeen; tukipylväs, joka rakkaasti kannattaa mietiskelyjä; lohdutuksen herkkukamari, joka tarjoaa kestityksen toisensa jälkeen.
Lyhyesti, kaiken ylistyksen yläpuolella oleva lukeminen on ainoa, joka tekee meille tämän kurjuuden siedettäväksi, elämän rakkaaksi, ja meidät taivaaseen kelvollisiksi. Ilman sitä en kaipaisi olla hetkeäkään maan päällä, niin, en edes haluaisi olla ihminen, sillä vain se yksin tekee meistä oikein inhimillisiä, jopa yli-inhimillisiä, kunhan ymmärrämme käyttää sitä jumalanpelossa oikein hyväksemme.
Ah, millaiseen loputtomaan Jumalan ylistykseen olenkaan velvoitettu, ennen kaikkea sinulle, oi ristiinnaulittu Jeesus, sen takia että sinä häväistyksesi [schmach-lesen] kautta tämän autuaallisen lukuhalun olet meille tarjonnut. Ah, sinulle kaikki kiitos siitä, mitä kaikissa kirjastoissa, kirjoissa ja kirjansivuilla nyt ja vasta on kirjoitettuna tai painettuna.
Ah, olisipa minulla tarpeeksi elämää, silmiä, kieliä ja ymmärrystä lukeakseni kaiken sen, ja sillä tavalla sinua ylistää. Ota armossa vastaan se vähäinen, jonka voin tehdä, ja voit olla varma, että minun ainoa iloni, haluni ja onneni aina tulee olemaan rakkauttasi ja ihmeitäsi rauhassa lukea, tutkia ja ylistää. Jos touhuan tai toivon jotain muuta, niin se kuitenkin tähtää samaan päämäärään, teen yhtä toisen takia, ja kaiken toimitan tätä suurta tarkoitusta varten.
Suo minulle, oi armollisin Jeesus, silmät niin kauan kuin minulla elämää on, ja niin paljon terveyttä kuin minulle työtäni varten on tarpeen. Pyydän sinulta myös ansaitsemattoman hyvyytesi tähden niin paljon sellaisia välikappaleita, että niiden avulla voin välttää kaikki esteet, jotka voisivat estää minua täyttämästä tehtävääni. Ennen kaikkea anna minulle tätä varten Pyhän Henkesi armo, jota ilman kaikki kirjoitus on myrkkyä ja kaikki kirjat hulluuden hautoja. Ilman tätä valoa ja ilman tätä lamppua en voi enkä tahdo lukea.
Kaikki on sinetöity ja lukittu, jos sinä, oi Jumalan karitsa, et kirjaa avaa eikä henkesi kirvoita sisäisen ymmärryksen salpoja. Ilman Jumalaa en myöskään halua lukea, vaikka se muuten on minulle kaikkein mieluisinta. Kaikkeuden tulee olla kaikessa mukana, muuten kaikki tuntuu tyhjältä. Mutta jos hän on läsnä, valitsen lukemisen ennen kaikkea muuta, mikä maailmassa on tarjolla ja nautittavissa.
Lob der Leselust 1672 von Catharina Regina von Greiffenberg
Ich habe den obigen Text als Weihnachtsgruß für Freunde und Kollegen zum Weihnachtsfest 2012 ins Finnische übersetzt (Originaltext neben). Mein Interesse an dem Text wurde dadurch geweckt, dass die österreichische Adlige Katharina Regina von Greiffenberg (1633–1694) meinen Recherchen zufolge die erste deutschsprachige Autor war, die das Wort „Leselust“ in einem gedruckten Text verwendete. Sie benutzte es erst in einem Gedicht, jedoch nur als kleines Detail. Das zweite Mal handelt es sich um dieses wunderbare Lob der Leselust aus dem Jahr 1672. Es ist in Greiffenbergs Werk „Betrachtungen von allerheiligster Menschwerdung, Geburt und Jugend, wie auch von Leben, Lehre und Wundern, und dann vom Leiden und Sterben Jesu Christ“ enthalten. Die erste Auflage des Buches wurde 1672 in Nürnberg veröffentlicht (dieser Auszug S. 701–705), die zweite Auflage 1683 (S. 648–653). Das vollständige Werk ist in der Originalsprache auf Europeana und Google Books verfügbar.
Das Lob der Leselust und des Lesens nimmt seinen Ausgangspunkt im 19. Kapitel des Johannesevangeliums, Vers 20: „Diese Überschrift lasen viel Jüden / dann die Stätte war nahe bey der Stadt da JEsus gekreutzigt ist.“
Die protestantische Dichterin von Greiffenberg verfasste gehaltvolle und poetische Texte im Barockstil, die in den letzten Jahren als Beispiel für die Kunst einer Dichterin, die alle Grenzen sprengte, des 17. Jahrhunderts wiederentdeckt geworden ist.
In ihrem Lobgesang auf der Leselust verwendet von Greiffenberg das deutsche Verb „lesen“ und das Substantiv „Lesen“ auf vielfältige Weise, was die Übersetzung erschwert. Nach von Greiffenberg liest ein Christ Jesus, wenn er ein Buch liest. Ist Jesus jedoch nicht im Lesen gegenwärtig, ist Lesen weder möglich noch wünschenswert. Jesus zu lesen, mit Jesus zu lesen, erzeugt die Freude am Lesen, die Leselust. Für die Autorin ist Lesen allerdings eine sehr liebevolle Tätigkeit: „Ohne Gott möchte ich auch nicht lesen, obwohl es mir sonst am meisten Freude bereitet. Die Allheit muss in allem gegenwärtig sein, sonst fühlt sich alles leer an. Aber wenn er gegenwärtig ist, wähle ich das Lesen allem anderen vor, was in der Welt verfügbar und erfreulich ist.“
Es ist jedoch wichtig zu betonen, dass von Greiffenberg kein Leseobjekt an sich ausschließt, sofern der Leser die richtige Einstellung mitbringt. Von Greiffenberg ist ein erstaunlich vielseitiger Barockschriftsteller, ein eigenständiger und wunderbarer Dichter, dessen Denkweise die Leseauffassung der frühen aristokratischen Pietisten widerspiegeln mag. Der weite Kreis des Lesespektrums ist wohl seiner vornehmen Herkunft geschuldet. Entscheidend ist, dass die Leselust genau das ist, was Jesus bewirkt und mitgebracht hat, doch ist jede Art von Lektüre angemessen.
Mehr über Katharina Regina von Greiffenberg finden Sie auf Wikipedia. Ich habe von Greiffenberg auf Finnisch in meinem Buch ”Lukuhalun historia” (~„Die Geschichte der Leselust“, Tampere: Mediapinta, 2022, S. 126–128) behandelt, auf Englisch in meinem Artikel: ”Leselust, Goût de la Lecture, Love of Reading: Patterns in the Discourse on Reading in Europe from the 17th until the 19th Century". IN: Good Book, Good Library, Good Reading : Studies in the history of the book, libraries and reading from the network HIBOLIRE and its friends. Editors: Aušra Navickiene; Ilkka Mäkinen; Magnus Torstensson; Martin Dyrbye; Tiiu Reimo. Tampere University Press 2013. Pp: 261-285.
Die Erwähnung zu Beginn des Textes um ein Buch, das vollständig von innen und außen geschrieben ist, kommt von Hesekiel 2,10 und Offenbarung 5,1.
”Diese Überschrift lasen viel Juden, dann die Stätte war nahe bey der Stadt, da JEsus gekreutzigt ist.” (Joh. 19:20)
Ach! Allerliebster HErr JEsu! Du Buch des Lebens, das aus- und inwendig überschrieben ist! Wie kannst du diese schmählich-vermeinte Überschrift leiden, die deinen Feinden die Augen und Ohren füllet? Wie muß deine Demut mit Vorrückung gestrafter Hochfart hierbey geqwälet worden seyn?
Es lasen viel verbitterte Jüden die bittere Pein des jenigen, der uns die süsseste-Lieblichkeiten zu lesen gibet. Ach du Erwerber aller Ergezlichkeiten! Du hast uns durch diese bittere Pein die allergröste Ergetzung, ja das Haubt und die Kron derselben erworben; nämlich das aller angenehmste heilige Lesen von deinen Worten, Wunden und Wundern.
Auch diese Erwerbung hat dich Schmach und Schmerzen, Gift und Galle gekostet, daß wir deren Ehre, Wollust, Heil und Honig schmecken mögen. Ach! Du auserlesener Lebens-zweck! Was unerschöpfte Lust gibest du uns durch das unbeschreibliche Lesen? Welches ist die Erz-erd-glückseeligkeit, das Mark der Erquickung, die ruhigste Wirkung, die holdseeligste Übung, die angenehmste Zeit-Vertreibung so die Zeit in die Ewigkeit führet und die aller unschuldigste Unterhaltung, ja eine Leiter des Himmels, eine Erhebung zum Höchsten und das Paar Flügel mit denen man sich in die himmlische Hölen der Wunden JEsu schwinget.
Das allerpreiswürdigste Lesen ist eine rechte Paradeis-Reise in die himmlische Freud-Verzückungen, eine Vorseßerin in die seelige Ewigkeit, eine jauchzende Lese des himmlischen Freuden-wein-bergs und eine übernatürliche GOttes-Zuführung. Es ist ein Ferne-glas in die Göttliche Vorseh-, Schick- und Regierung zusehen ; ein Schiff, so uns durch Blutflut unsers Erlösers führet ; ein Segel des heiligen Geistes, in welches er wacker zu blasen und zu streichen pfleget ; ein Magnet der Engel, die sich damit herzuziehen lassen ; eine Blum der Seele, die aus solcher ihr Honig sauget ; eine Glut des Gebetes, das in selbiges ihr Rauchwerck streuet ; eine Stütze der Betrachtungen, die dadurch lieblich unterhalten werden ; eine Speiskammer des Trostes, die einen Vorraht nach dem andern heraus gibet.
Kurz das allem Lob überlegene Lesen ist das einige, so uns dieses Elend noch erträglich, das Leben lieb und uns des Himmels fähig machet. Ohne dieses verlangte ich keine Stunde auf Erden, ja fast kein Mensch zu seyn, weil es allein recht menschlich, ja über-menschlich machet, wann man sich dessen in GOttesfurcht recht zu bedienen weiß.
Ach! Zu was unendlichem Lob ist man Gott deswegen verpflichtet? Vor alles dir, O gekreutzigter JEsu! daß du durch dein Schmach-lesen uns diese seelige Leselust zu wegen gebracht. Ach! habe allen den Dank dafür, der in allen Büchereien, Büchern und Blättern jemals geschrieben oder gedrücket worden und künftig werden wird. Ach! daß ich so viel Leben, Augen, Zungen und Verstand hätte, solche aus allen heraus zu lesen und dich damit zu preisen. Nimm in Gnaden an das wenige, so ich leisten kann und sey versichert, daß meine einige Freude, Begier und Ruhe in diesem bestehet, deine Liebe und Wunder mit Ruhe lesen, betrachten und preisen zu können. Wirke oder wünsche ich etwas anders, so ist es doch, um zu diesem Ziel zu gelangen, eines wegen des andern und alles zu diesem Ende.
Schenke du mir, O barmherzigster JEsu! meine Augen, so lang ich das Leben habe, und so viel Gesundheit als mir dieses zu üben vonnöten ist. Auch bitte ich dich durch deine unergründliche Gütigkeit um so viel und solche Mittel, vermittelst welcher vermittelt bleiben alle Verhinterungen, so mich von solchem abziehen können. Vor alles gib mir hierzu die Gnade deines heil. Geistes: ohne welchen alle Schrift Gift und alle Bücher Gräber der Torheiten sind. Ohne dieses Licht und ohne diesen Leuchter kann und will ich nicht lesen.
Es ist alles versiegelt und verschlossen, wann du, O GOttes Lamm! nicht das Buch eröffnest und dein Geist den innern Verstand aufsperret. Ohne GOtt verlange ich auch nicht zu lesen, wiewohl es mir sonst das aller verlangbarste ist. Die Allheit muß in allem seyn: sonst halte ich alles vor nichts. Aber in und mit derselben erwehle ich das lesen vor allem, was in der Welt erkiesen und geniessen ist.
Kommentit
Lähetä kommentti