Kaksi Lempäätä

Forssan/Tammelan Lempäänkoski tammikuussa 2026. (Kuva IM.)

Tämä teksin johdantona piti alunperin olla tuumailuja Lempäälän pitäjän nimestä ja muista kotipaikkani muinaisuuden kysymyksistä. En kuitenkaan vielä ole saanut näitä asioita mielessäni järjestykseen, joten julkaisen aluksi tämän kahden Lempään esittelyn. Lähtökohtana on Juha Kuisman perustellusti esittämä (esim.  "Lempääläisten kala-aitat asutushistorian todisteina", Lempäälän Joulu 2014) käsitys, että Lempäälän pitäjän alkuperäinen nimi oli Lempää, josta perinnetietoisten paikkakuntalaisten itsestään käyttämä nimitys, lempääläiset, luontevasti johtuu. Lempäälän Lempää-kausi sijoittuu jonnekin rautakauden ja varhaiskeskiajan aikoihin, joista ei ole säilynyt kirjallisia dokumentteja. Juha kuitenkin on mielestäni pätevästi taustoittanut näkemystään Lempäälän eränkäynnistä kertovalla paikannimistöllä. Suurin osa nimistöstä, esim. "lempääläisten kala-aitat", sijoittuu Pohjanmaalle, jonne lempääläisten eränkäynti jatkui uudelle ajalle saakka. Vielä vanhempina aikoina lempääläisillä on nähtävästi ollut eräalueita myös Hämeen etelä- ja itäosissa. Näistä eränautinnoista ovat Juhan (ja häntä ennen Väinö Voionmaan) mukaan jäänteenä kahden tässä esiteltävän Lempään nimet.

Lempäälän ja lempääläisyyden arvoituksen ratkaisua voisi siis hakea Lempäiden suunnalta. Lempäitä löytyy Nimiarkiston ja Maastokartat-sovelluksen hauilla kaksi, Luhangasta sekä Forssan ja Tammelan rajalta. Lempäitä lienee muitakin, mahdollisesti talo Kaustisilla, vaikka sitä ei enää hakemalla löydy (sen sijaan se mainitaan Juho Koskimaan novellissa Walkoinen talo, Kaiku 31.1.1915). Keskityn kahteen tunnettuun Lempäähän. Tavoitteeni on kahtalainen, yhtäältä selvittää, voiko niitä käyttää argumenttina Lempään selittämisessä Lempäälän alkuperäiseksi nimeksi, ja toisaalta tutustua kahteen ennalta tuntemattomaan paikkakuntaan: miten aluksi vain nimenä esiintynyt paikka alkaa saada omaa profiilia. Jälkimmäinen tavoite ei tietenkään auta Lempäälän nimen selityksessä, mutta on muuten mieltä kiehtova. Jokaisella paikannimellä ja paikkakunnalla on tarinansa.

Jos voidaan osoittaa, että nykyisen Lempäälän ja kahden Lempään välillä on ollut eräyhteys aikana, josta ei ole jäänyt kirjallisia dokumentteja, tulee todennäköisemmäksi, että kotipitäjäni Lempäälän (tai jonkin sen alkumuodon) alkuperäinen nimi oli Lempää (tai jokin sen variantti).

 

Luhangan Lempää

 

Luhangan Lempää on mielestäni selkeämpi tapaus ja esiintyy varhemmin kartoilla, joten aloitetaan siitä. Valitettavasti en vielä ole päässyt käymään paikan päällä. Vanhin käsiini sattunut kartta, jossa tämä Lempää nimenä esiintyy, on Kuninkaan kartasto 1700-luvun jälkipuoliskolta.

 Luhangan Lempään seutu Kuninkaan kartastossa. 

[Ote Kuninkaan kartaston karttalehdestä 277 (Timo Alanen & Saulo Kepsu: Kuninkaan kartasto Suomesta 1770–1805, SKS 1989)]

 

Itse Lempään kylää ei mainita, on merkintä vain torpasta suunnilleen siinä kohdassa, jossa kylä nykyään sijaitsee. Lemp-nimistöä on kuitenkin runsaasti: Lämban Iarvi (Lempäänjärvi), Lämba-sälkä (Lempäänselkä, nykyään Pilkanselkä, Päijänteen osa) ja Lämbon Saret eli Lempon saaret (nykyään niiden paikalla on niemi, jolla on eri nimi). Mielenkiintoista on, että saarten nimi on Lämbon Saret eli Lempon saaret eikä Lemmon saaret. Tästä ehkä voisi kielitieteilijä jotain päätellä. On joka tapauksessa ollut mielessä, että Lempää ja Lempo kuuluvat yhteen.

 

Lembäjärvi Luhangan rippikirjassa 1772–1792 (SSHY).

 

Luhangan rippikirjoissa 1772–1792 mainitaan Lembäjervi (Lempäänjärvi) ja muita torppia.

 

Pitäjänkartassa vuodelta 1847 selän nimi on Lämba Sällkä, järven Lemben järvi. (https://digihakemisto.net/item/2385974923/5874971745/1)

 

Nimi on nähtävästi ensin annettu pienelle järvelle, saarille ja Päijänteen sivuselälle, kylä on muodostunut vasta myöhemmin ja nimetty Lempäänjärven mukaan.

 

Vuosina 1910–11 laaditussa pitäjänkartassa on jo Lempäänjärvi, mutta muut Lemp-nimet ovat hävinneet. (https://digihakemisto.net/item/2385975929/5874856298/1)

 

 Talo Luhangan Lempäässä 1910-luvulla (kuva: Kansan arkisto).

1800- ja 1900-luvulla Lempää vahvistui ja siellä harjoitettiin voimaperäistä maanviljelyä. Siellä oli myös mylly, niinkuin Tammelan/Forssan Lempäässäkin. (Sanomalehtiartikkeleita löytyy Historiallisesta sanomalehtikirjastosta.)

 

 

Lempää ja Lempäänjärvi v. 1933 topografikartassa (Vanhat kartat]

 

Nimistöryppään perusteella voi ainakin olettaa, että Lempää-nimet seudulla ovat voineet syntyä, kun lempääläiset käyttivät sitä eräalueenaan, vaikka dokumentoitua tietoa siitä ei ole; kyse on siis ajasta ennen Ruotsin vallan aikaa tai varhaiskeskiajalta. On kuitenkin tarina, joka sitoo toisiinsa kummankin Lempään ja välillisesti Lempäälän. Luhangan kirjassa (1965) on Keijo K. Kulhan artikkeli seudun muinaisuudesta. Siinä hän kertoo näin (s. 13): ”Eräiden tietojen mukaan tammelalainen maanviljelijä olisi vuosisadan alussa Luhangassa vieraillessaan kertonut Tammelassa eläneen perimätiedon, jonka mukaan pitäjän erämaat ja kalavedet olivat keskiajalla sijainneet Päijänteen takana, mitä otaksuntaa on Luhangan kohdalla katsottu tukevan Lempään kylän sijainnin Tammelassa ja vastaavan nimisen lahden olemassaolo Päijänteessä.” Kulha viittaa tässä kohtaa kahteen lähteeseen: Juveliuksen Sysmän historia I:een (1925, s. 36), mutta siellä ei tätä kertomusta esitetä, sekä ”maisteri Aarne Laaksovirran Luhangan historiaa käsitteleviin keräelmiin”, joiden sijaintipaikaksi hän ilmoittaa Tammijärven osuuskassan. Valitettavasti en ole onnistunut tavoittamaan näitä keräelmiä (niitä ei löydy Luhangan kirjastosta eikä Finnan kautta), mutta luotan Kulhan välittämiin tietoihin.

Kulha arvioi, että kyse kuitenkin pikemmin olisi Lempäälästä tulleesta asutuksesta [tai eränautinnasta, IM:n huomio], koska Tammelakin oli uudisasutusta eikä sieltä käsin todennäköisesti olisi käyty erällä Luhangan seuduilla tai asutettu niitä. Yleensä katsotaan, että Luhankaa olisivat asuttaneet Sääksmäen seudun ihmiset, mutta Kulha arvelee, että Luhangan Lempään eräomistus olisi voinut siirtyä Lempäälän asukkaalle esimerkiksi perinnön välityksellä. Hän kyllä myös esittää varteenotettavan varauksen: ”Kyseessä saattaa olla myös nimen samankaltaisuuden synnyttämä selitysyritys." (Kulha emt.)

 

Forssan (Tammelan) Lempää

Tutustutaan sitten Forssan Lempäähän. Se on minulle vähän tutumpi, koska se sijaitsee usein käyttämäni ajoreitin varrella, tosin pienen mutkan takana. Olen saanut arvokasta apua Forssan Lempään vaiheiden selvittelyssä Forssan Museon museoassistentilta Santtu Yli-Tokolta, joka on syntyperäinen lempääläinen, siis Lempäässä syntynyt.

Lempää on kulmakunta, joka sijaitsee Forssan ja Tammelan rajalla, ehkä enemmän Forssan puolella. Paikka kuului alunperin kokonaan vanhaan Tammelan pitäjään, mutta kun Forssa kauppala perustettiin 1923, suuri osa seudusta tuli kauppalan puolelle. Lempään halki virtaa Jänijärvesta lähtevä Peräjoki. Joen nimi on ehkä alunperin ollut Jänhijoki tai Jänijoki, koska sellaisella nimellä joki tunnetaan alajuoksulla Jokioisten puolella, missä on myös Jänhijoen kylä. Sulo Kepsun Hämeen kylännimet -teoksen mukaan (s. 162) joki on saanut nimensä alkulähteensä Jänijärven mukaan (alunperin järven nimi oli *Jänihjärvi tai *Jänisjärvi). 

Lempään ja Lempäälän yhteyden esitti jo 1931 Väinö Voionma Jokioisten asuttamista käsitelleessä esitelmässään: ”Suurin osa Tammelan ylängön länsiosaa ja sen mukana Jokioisia on kuitenkin saanut paikannimistönsä ja varmaan alkuasutuksensakin eteläisen Hämeen päävesistöltä käsin. Tässä suuressa hämäläisessä valtauksessa ovat olleet osallisina kaikki läntisen Hämeen vanhat rinta-asumat Vesilahti-Lempäälästä Vanajaan ja Janakkalaan saakka.”

Mielenkiintoisesti Voionmaa asettuu Ednerin, Hacksin ja Kuisman linjoille pitäessään Lempäälää seutumme alkuperäisenä entiteettinä: ”Lempääläiset, joiden puolitarullisella nimellä tarkoitettiin nyk. Vesilahden ja Lempäälän asukkaita, olivat muinoin suuria erämaankävijöitä ja -valtaajia. Heidän toimintaansa täälläkinpäin ilmaisevat Kaukjärven takaiset nimet Lembankangas (1781) ja Lempään kulma.” (Väinö Voionmaa: Jokioisten vanhemmasta asutushistoriasta. Esitelmä Jokioisten kolmesatavuotisjuhlassa 2 p:nä elok. 1931. Lounais-Hämeen Kotiseutu- jaMuseoyhdistyksen Vuosikirja 1931, 53–66.)

Voionmaa todistelee vesilahtelaisten, lempääläisten ja muiden Hämeen pitäjien asutustoimintaa Jokioisten ja Tammelan seudulla monilla talon- ja muilla nimillä, mutta tällä erää en mene siihen suuntaan pidemmälle vaan pitäydyn Lempääseen ja Lembankankaaseen.

Esko Aaltonen omaksui Voionmaan ajatukset Tammelan seudun yhteyksistä Lempäälään jo rautakaudella, mistä kertovat paikannimet ”Lempäänkoski, Lembankangas, Harvia, Haudankorva”, ja muut nimet monista hämäläispitäjistä (Tammelan vanhinta asutus- ja kulttuurihistoriaa, Forssan Lehti 23.11.1938, myös: Kotiseutukuvauksia Lounais-Hämeestä XX(1938), 35–39). Aaltosen mainitsema Lempäänkoski lieneekin vanhempi kuin Lempään kulmakunnan nimi. Lempäästä, joka koostuu muutaman Tammelan ja Forssan kylän takamaista, ei ehtinyt kehkeytyä varsinaista kylää 1800-luvulla ja rajanveto 1923 on aiheuttanut seudulle identiteettiongelmia koko sen historian ajan.  Paikalliset kokevat sen nykyään kulmakuntana, ei niinkään kylänä, Tammelan tai Forssan kantakyliä se ei ainakaan ole.

 

 Lempään nuolen tai harppuunankärjen löytöpaikalta. (Kuva: Forssan Museo, Finna.)

 

Seudulla on ollut kävijöitä, ellei ihan asujia, jo kivikaudella ja rautakaudella. Läheltä Lempäänkoskea on löytynyt kivikautinen oikokirves (Forssan museossa). Sieltä oli paikallisen kertoman mukaan löytynyt toinenkin, vielä isompi kivikirves, mutta ”esinettä ei kuitenkaan toimitettu museoon, vaan se käytettiin hammassärkylääkkeeksi”. Vähän kauempaa Lempäänkoskesta Luolalammin rannalta löytyi 1967 rautakautinen harppuunan kärki. (Tiedot Kyppi-palveluikkunasta.) Se voisi olla Lempäälästä tulleen erämiehen metsästysretkellä kadottama, vaikka tästä ei tietenkään ole varmaa tietoa. Koijärven, Forssan ja Tammelan alueelta on muutenkin löytynyt useita muinaisesineitä. Lempääläisillä olisi ollut hyvät yhteydet päästä Lempääseen, sillä Kokemäen sivujoen Loimijoen haara alkaa Jänijärvestä, mutta muitakin pienempiä vesireittejä on voinut olla käytettävissä. Varsinais-Suomen ja Hämeen välinen alue on sinänsä melko köyhä rautakautisista löydöistä, mutta juuri Loimijoen latvoilta Tammelan–Forssan tienoilta on löytynyt jopa rautakautisia kalmistoja (Matti Huurre: 9000 vuotta Suomen esihistoriaa, 1979, s. 130–131, 134–135).

 

Tammelan Lempään seutu Kuninkaan kartastossa (karttalehti 170).

Vanhin kartta, jossa Lempään seutu piirtyy jotensakin yksityiskohtaisesti lienee Kuninkaan kartasto 1700-luvun loppupuolelta. Paikannimeä Lempää ei kuitenkaan ole karttaan laitettu, sen sijaan Jänijärvi (Jenn järvi) on nimettynä. Nimeämättömän Peräjoen/Jänhijoen uomaa seurailee kartassa polku, jonka kohdalla nykyäänkin kulkee tie. Lempäästä itään kohti Susikkaan kylää on valkoinen, kartoittamaton alue.

Nykyisen Lempään seutu oli jakamatonta eri kylien takamaata, jossa ei ollut vakituista asutusta, mutta Kaukjärven ja Järvenpään kylien metsiä ja niittyjä.

 

Lempään seutu isojakokartassa 1782.

Jänijärven pohjois- ja luoteispuolisesta alueesta tehtiin isojakokartta 1782 (https://digihakemisto.net/aineisto/2546587282 ), mutta siinäkään tai sen selityksissä ei mainita Lempäätä eikä Lempäänkoskea, sen sijaan niitty nimeltä Lembankangas, jota Voionmaa ja Aaltonen pitivät myös Lempäälään liittyvänä. 

 

Kartassa on tosin jokin virhe, koska selityksissä mainitun Lembankankaan niityn numeroa 197 ei löydy kartalta, mutta todennäköisesti se sijaitsi samassa niittyrykelmässä kuin muutkin numeroilla 188-198 merkityt niityt.  

[Lisäys 22.1.2026:] Niitynnimi Lempankangas esiintyy vielä numerolla 381 vuonna 1852 tehdyssä kartassa ja jakokirjassa (H76:11/1-14 Järvenpää, https://digihakemisto.net/aineisto/2542831164 ).

Nykyään Lemban- tai Lempankankaan alue on Aron talon tienoilla, mutta Lembankangas ei SanttunYli-Tokon mukaan enää ole elävää nimistöä. Arvioitavaksi jää, oliko Lemban/Lempankangas muuntuma Lempäänkankaasta (Lembänkangas) vai Lemponkankaasta.

Isojaossa jaettiin metsät ja niityt kapeisiin kaistaleisiin kullekin talolle. Varsinaisia peltoja alueella ei vielä ollut. Vakituista asutustakaan ei seudulla myöskään näytä olleen, mutta isojako teki mahdolliseksi torppien perustamisen alueelle.

 

Tammelan kastettujen luettelosta 1830 (Digihakemisto).

Torppa syntyikin Lempäänkosken maisemiin. Se mainitaan ensimmäisen kerran Tammelan seurakunnan kastettujen luettelossa 1830, kun kastettiin 27.9.1830 syntynyt Catharina Michelsdotter. Hänen vanhempansa olivat Michel Ericsson (synt. 1784 tai -94) ja Maria Berthilsdotter (s. 1790). Isää tituleerattiin näin: Torp. Michel Ericsson Lembnäs el. Myllylä.

 

Pariskunnalla oli kuitenkin jo ennestään lapsia, kuten 28.3.1828 syntynyt Maria Christina Michelsdotter, joka mainitaan Tammelan seurakunnan lastenkirjassa 1812–1837. Merkintä on tehty ilmeisesti 1836–37. Siinä paikan nimi on jo tutussa muodossa Lembää Torp, vieläpä siis pitkällä ä:llä. Maria Kristiina Mikontytär oli syntynyt vanhemmilleen, kun nämä vielä olivat lampuoteina Kuuston Klemelässä, sillä siellä hänet oli kastettu. Muitakin lapsia perheelle oli siunaantunut ja siunaantui. Heidän kastemerkinnöistään voi päätellä, että Mikko Erkinpojan ja Maria Pärttylintyttären perhe muutti Kaukjärven kylän Pinnin talon Lempään torppaan vuosien 1828–1830 aikana. On mahdollista, että he olivat torpan ensimmäisiä asukkaita. 

Kirkonkirjojen 1800-luvun maininnoissa paikan nimi on Lembnäs (1830), Lembää (1836, 1850), Lembä (väestöluettelo 1840–185u, 1855–1861), ja vuosisadan loppua kohti (1863 ja 1866) muodossa Lempä, sitten suomalaisittain Lempää.

Ilmeisesti paikalla oli jo 1828–1830 mylly, koska paikan vaihtoehtoinen nimi oli Myllylä, vaikka tietoa myllyn perustamisesta en ole mistään muualta saanut, ei edes Esko Aaltosen artikkelisarjasta Vanhojen myllyjen jäljillä Forssan lehdessä 1937, jossa muuten kyllä on lukuisia mainintoja Lempään myllystä (artikkelisarja on julkaistu myös kirjana). Aaltosen tekstistä voi poimia vain epämääräisemmän ja myöhemmän tiedon myllyn olemassaolosta. Eräästä Forssan Lehden jutusta voi päätellä, että Lempäässä oli mylly ainakin vuoden 1864 vaiheilla (Forssan Lehti 16.4.1924, Paikallistarinoita Kojolta.) Ehkä koko torpan perustaminen oli yhteydessä myllyn rakentamiseen?

 

Jakob Michelsson Lembä perheineen Tammelan seurakunnan rippikirjassa 1855–61.

Ensimmäinen, joka käytti sukunimeä Lembä/Lempää, oli Mikon ja Marian poika Jakob (s. 1816). Aaltonen mainitsee myöhemmän ”Lempään Jaakon”, joka jatkoi myllytoimintaa 1900-luvun puolella, mutta hänen isänsä nimi oli Erik. Sanomalehdissä mainitaan 1900-luvun alkuvuosikymmeninä joitakin Lempää-sukunimisiä henkilöitä. He lienevät samaa Lempään sukua.

 

 

Lempään myllyn (Lempe qvarn) tontti ja Lempi torp isojaonjärjestelykartassa 1878, Digihakemisto.

 

Lempään seutu esiintyy Tammelan pitäjänkartassa 1840-luvulla ja Kalmbergin kartassa 1850-luvulla, mutta kummassakaan ei ole Lempään nimeä. Havaintojeni mukaan ensimmäisen kerran Lempään nimi piirtyy kartalle vuonna 1878, jolloin isojaonjärjestelyä varten tehtiin kartta. Siihen on merkitty yhteisomistettu myllytontti ja mylly. Tekstissä on myllyn nimenä Lempe qvarn. Erillisellä Lempään torpalle on karttaan merkitty lyijykynällä nimeksi Lempi torp.

Tässä vaiheessa mylly ja torppa olivat siis erillään ja eri tonteilla, vaikka mahdollisesti mylläri asui torpassa. Maisemissa alkoi olla jo muitakin torppia.

Ehkä tämä on asutusvaihe, jota Esko Viljanen kuvailee Forssan Lehdessä 5.10.1946 (Peräjoenkulman asutusvaiheita; sama KotiseutukuvauksiaLounais-Hämeestä XXVII(1946)). Merkillistä jutussa on se, että siinä ei mainita ollenkaan Lempään nimeä, mutta kyse onkin laajemmasta alueesta Peräjoen varrella, jota kirjoittajan mukaan kutsutaan ”milloin Majassuon kulmaksi, milloin Peräjoen tai Grönholmin kulmaksi riippuen siitä, mistä kohdasta milloinkin on kysymys. Sen talot kuuluvat ainakin viiteen Tammelan ja Forssan kylään, nimittäin Kuuston, Luntilan, Linikkalan, Kaukjärven ja Haudankorvan, joihin sillä ei ole muuta yhteyttä kuin sen asukkaiden sukulaisuussuhteet”.

Vaikuttaa siltä, että jonkinlainen perinteen katkeaminen on tapahtunut eikä kirjoittaja tunne seudun entisiä vaiheita. Alueen aiemmasta hyötykäytöstä on kuitenkin tieto säilynyt: ”Viljelykset tänne on raivattu noin 40–50 vuotta sitten, mutta ensiluokkaisia luonnonniittyjä täällä on ollut ’maailman sivun’, niinkuin eräs vanha isäntämies vakuutti.” Historian kerroksia näkyy myös siinä, ”että alueella kuitenkin on liikuttu hevosillakin verrattain varhain, sitä todistavat kymmenet löydetyt hevosenkengät, joiden täytyy olla peräisin ainakin viime vuosisadan alkupuolelta, sillä ne ovat varsin pientä mallia”. Kirjoittaja mukaan alueella toivotaan, että siitä ”tehtäisiin yhtenäinen kylä, sillä tuottaa monenlaista sekaannusta, kun melkein jokainen talo kuuluu eri kylään, jotka kaiken lisäksi ovat peninkulman päässä ja kauempanakin. Kylänsä nimeksi he ottaisivat mielellään Peräjoen kylä, joka hyvin sopiikin, Peräjoki kun halkoo alueen melkein sen keskitse”. Edelleen alueen asutukseen oli tulossa muutoksia siirtolaistiloista.  (Tästä alueesta Lempäästä luoteeseen, Peräjoen länteen suuntautuvan mutkan takana, on julkaistu pari kotiseutukirjaa.)

 

 

Lempää kartassa vuodelta 1884 (Vanhat kartat).

Vanhat kartat -palvelussa on suomenkielinen kartta vuodelta 1884, siinä on seudulle merkitty neljä kohdetta: Lempää, Mylläri, Jokela ja Wanhavuori. Tässäkin siis torppa ja mylly olisivat erillään. Samat nimet ovat kyrillisillä kirjaimilla venäläisessä sotilaskartassa 1909, samoin kuin sen suomenkielisessä versiossa.

 

Lempään seutu ilman Lempään nimeä kartassa vuodelta 1951 (Vanhat kartat).

Talojen nimet vaihtelevat kartoista toisiin. Tämä nähtävästi heijastelee alueen vahvaa asutustoimintaa. Oireellista kuitenkin on se, että itse nimi Lempää häviää kartalta. Sitä ei enää ole vuoden 1922 eikä seuraavien vuosikymmenien kartoissa. Tämä johtuu todennäköisesti siitä, että Lempäänkulma jakautui kahtia, kun Forssan kauppalan erotettiin Tammelan pitäjästä. Vasta vuonna 1960 julkaistusta kartasta lähtien Lempään nimi on kartoissa.

 Lempään kulma vuoden 2018 topografikartassa. (Vanhat kartat.) 

Aiemmin mainittu Lembankangas sijaitsi todennäköisesti kuvan keskivaiheilla olevan Aron talon eteläpuolella.

Forssan Lehti 25.7.1938.

 

Kaksi asiaa kuitenkin pitivät Lempään nimen esillä julkisuudessa: mylly ja kansakoulu. Ne mainitaan lukuisissa lehtijutuissa 1900-luvun alusta toiseen maailmansotaan. Kaikkia ei voi tässä käydä läpi (muut löytyvät helposti Historiallisesta sanomalehtikirjastosta), mutta poimitaan muutamia esimerkkejä. Hämeen Sanomissa oli 2.7.1902 uutinen Järvenpään ja ”Kaukijärven” pyhäkoululapsista, jotka tekivät 29.6. kävelyretken Lempään myllylle Helinin torppaan: ”Paikalla, joka oli koivuilla somistettu, selitti päivän evankeliumin N. Niemi, E. Kvik puhui lähetyksestä, Aina Sipilä lausui hengellisen runon ja K. Sundblom puhui pyhäkoulun tarpeellisuudesta. Paikkakunnan asukkaat sekä pyhäkoululapset olivat myöskin kokoontuneet tänne, jotta lapsia oli noin 100:dan verran, joten tilaisuudesta muodostui pieni juhla.” Seuraavana vuonna pyhäinmiesten päivänä piti pastori Helle ”puolimiten täydellisen kirkonmenon Lempään torpassa”. Lisäksi kirjoittaja mainostaa Lempään uudistettua myllyä. (Uusi Aura 7.11.1903.)

 

Lempään mylly 1928.  (Kuva: Esko Aaltonen, Forssan museo.) Paikka on sama kuin tämän jutun alussa olevassa kuvassa.

 

Lempään torppa mutta erityisesti mylly olivat paikkakunnan kohtauspaikkoja. Torppaan saatettiin tulla nylkemään tuolloin harvinaista hirvisaalista: ”Yleisöä kävi sankat joukot katsomassa noita elämiä aina Forssasta asti, joista monikaan ei ennen ollut tuollaista eläintä nähneet”. (Hämeen Voima 10.9.1907.) Tammelan eläinsuojeluyhdistyksen johtokunnan kokouksessa 26.1.1914 päätettiin lahjoittaa aikakauslehti ”Eläinten ystävä” mm. Lempään myllylle (Hämetär 3.1.1914). Moni jauhattaja joutui odottelemaan myllyllä tuntikausia, joten siinä ehtisi lukea lehteäkin. Myllyn kannattavuus ei ollut hyvä, mylläri vaihtui muutaman kerran (huutokauppa 1922, Forssan Lehti 9.9.1922), mutta silti mylly toimi ainakin toiseen maailmansotaan saakka. Paikalla oli myös saha.

  

 

Seutua alettiin kutsua Lempään kulmaksi, jossa asui lempääläisiä. Tosin löytyi sieltä 1922 viinatehtaitakin (Forssan Lehti 8.6.1922). Muutaman vuoden kuluttua Lempään kulman asukkaat alkoivat pyytää lapsilleen kansakoulua (Forssan Lehti 7.7.1926). Lempään piirin koulu alkoi toimintansa 1927 (Forssan Lehti 13.4.1927). Sitä ylläpitivät yhteisesti Forssan ja Tammelan kunnat, vaikka Tammela taisi pyristellä sopimuksesta irti, mistä riitti aihetta lehtijuttuihin vuosikausiksi. Lempään kulmalle ulottui Forssan-Kalsun postinkuljettajan kulkuvuoro v. 1928 (Forssan Lehti 25.1.1928). Tulirokko riehui Lempään kulmalla 1932 ja koulu jouduttiin sulkemaan viikoksi (Hämeen Kansa 19.4.1932). 

Forssan, Koijärven ja Tammelan takamaille syntyi paljon uutta asutusta 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alkupuolella, jolloin uusien alueiden näkökulmasta Lempään kulma vaikutti olevan ”paljon vanhempaa asutusta” (nimim. Lopo: Rääppäkorven kuulumisia, Forssan Lehti 24.4.1935).

Oleellista tämän jutun alkuperäisen aiheen kannalta ja Lempäälän näkökulmasta onkin se, että Lempää on vanha paikannimi. Edellä on käynyt ilmi, että se ensimmäisenä tulee dokumentoitua yhden kerran muodossa Lembnäs (suomeksi kai: Lempniemi) mutta säännöllisesti muodossa Lembää tai Lembä, joskus ulkopuolisten merkinnöissä muodossa Lempi tai Lempe. Harmittavasti Lempäänkoskesta löytyy maininta vasta 1900-luvulta, sillä todennäköisesti se on kuitenkin vanhempi kuin kulmakunnan nimi. Mielenkiintoinen on kysymys, mikä on Lempäänkosken ja läheisen Lembankankaan suhde.

Loppulause

Aivan satavarma ei voi olla, mutta pidän kyllä todennäköisenä, että Lempää(nkoski) on vanha nimi periytyen satojen vuosien takaa. Tyhjästä sitä ei olisi tempaistu kirkonkirjoihin 1800-luvun alussa. Sama pätee Luhangan Lempäänjärveenkin. Luhangan Lempään yhteydessä mainittu tarina Lempäiden kytköksestä voi viitata siihen, että kumpikin Lempää olisi ollut eräsuhteessa Lempäälän kanssa. Kovimpien standardien (joiden soveltamisesta on hienoja esimerkkejä Mikko Heikkilän teoksessa Tarinoissa on totta, Warelia 2025) mukaan ei näyttö ole kovin vakuuttava, mutta ehkäpä voisi varovaisesti ajatella siihen suuntaan, että kumpikin paikannimi, Lempäänjärvi ja Lempäänkoski ovat syntyneet rautakaudella tai varhaiskeskiajalla ennen 1400-luvun alkua, todennäköisimmin viimeistään jo 1300-luvulla. Ja silloin Lempäälän pitäjän, tai mitä täällä silloin olikaan, nimi oli myös Lempää.

                                                                   Teksti: Ilkka Mäkinen

                                                                   Kuvat ovat matalaresoluutioisia ruutukaappauksia.

                                                                  Alkuperäiset kuvat ja kartat löytyvät viitteiden kautta.