Arethusa – Aino – Australia

 

 

 

Arethusan lähde Siracusan kaupungissa Sisiliassa. (Kuva: IM 2023.)

Joissakin paikoissa historian voimavirrat tuntuvat voimakkailta. Näin koin, kun olimme vuoden 2023 marraskuisen Euroopan junareissumma eteläisimmässä kohteessa Sisilian Siracusassa. Kaupungin vanhin osa, kreikkalaisten perustama Ortigia sijaitsee saarella. Joku siellä varmaan asui ennen kreikkalaisiakin, mutta ainakin kreikkalaisten jälkeen aluetta ovat vuorollaan hallinneet roomalaiset, arabit, normannit, espanjalaiset ja italialaiset  (unohtuikohan tästä joku välistä?). Krekkalaiset kutsuivat kaupunkia nimellä Ortygia.

Ortigian länsireunalla on Arethusan lähde, jolla jo aiemmin oli korvissani myytinomainen kaiku Karol Szymanovskin kiehtovan sävellyksen takia (Youtubessa on siitä useita esityksiä, esimerkiksi tämä: https://www.youtube.com/watch?v=owJabgSDAII ). 

Ihmiset kerääntyvät Arethusan lähteelle auringonlaskun aikaan. Makeanveden lähde aivan merenrannan tuntumassa on erikoinen luonnonnähtävyytenäkin. Se on ainoita paikkoja Euroopassa, jossa kasvaa papyrusta. 

Mutta se on myös pyhä lähde. Sen haltija, nymfi Arethusa, joutui kotimaassaan Kreikassa seksuaalisen häirinnän kohteeksi. Alfeios-joen himokas jumalhahmo alkoi jahdata Arethusaa, joka joutui pakenamaan eikä lopulta löytänyt muuta keinoa kuin muuttua vesilammikoksi ja painua maan alle matkaten maan syövereiden kautta Joonianmeren alitse Ortygiaan, missä on sen jälkeen majaillut. (Tosin Arethusan lähteitä on kuulemma muuallakin  antiikin kreikkalaisten alueilla.)

Kyseessä on siis antiikin me too -tarina, jonka on vetävimmin kertonut roomalainen runoilija Ovidius runoelmassaan Muodonmuutoksia (Metamorhoseon libri XV). Roomalaiset valloittivat Kreikan, mutta he omivat myös Kreikan mytologian. Ovidiuksen teos on vuosisatojen ajan opettanut eurooppalaisille, myös suomalaisille, kreikkalaista mytologiaa latinaksi. Sitä käytettiin latinan oppikirjana, vaikka aika ajoin jotku esittivät epäilyksiä siitä, miten seksuaalista ynnä muuta hillittömyyttä kuvaileva kirja voi olla koulupoikien lukemistona. 

Kielitaitoni ei riitä lukeakseni Arethusasta latinaksi, mutta onneksi siitä on käytettävissä Alpo Röntyn sujuva runomouotoinen suomennos (Publius Ovidius Naso: Muodonmuutoksia. WSOY 1997).  Arethusan tarina sisältyy Muodonmuutosten viidennen kirjan säkeisiin 486–508, 572–641.

Arethusan tarina tuo mieleen Kalevalan Ainon traagisen kohtalon (3–5. runo), mutta vielä ilmeisimmin samantapainen tarina sisältyy australian aboriginaalien perinteen laulusikermään seitsemästä sisaruksesta, joita tavoittelee mieshahmo Wati Nyiru. Sisarukset pakenevat seuraillen aboriginaalien reittejä mantereen halki. Yhdessä vaiheessa he joutuvat sukeltamaan maan alle ja vaeltamaan sitä kautta seuraavalle lähteelle. Lopulta tytöt nousevat taivaalle ja muuttuvat Seulasten tähtikuvioksi, heitä jahtaava Nyiru taas muuttuu Orioniksi. Näin seitsemän sisaruksen tarina on öisin aina silmien edessä. 

Tästä aiheesta on lumoava näyttely maaliskuun 2025 loppuun Tampereen museokeskus Vapriikissa (https://www.vapriikki.fi/nayttelyt/songlines-australian-seitseman-sisarta/). Olemme käyneet sitä katsomassa kahdesti ja kolmaskin kerta olisi tarpeen.