Nykyaikaisen joulupukin synty: Clement C. Mooren jouluruno (1823)
Clement C. Moore (kuva: Wikipedia-artikkeli)
Clement C. Mooren (1779–1863) runo ”A visit from St. Nicholas” kodifioi amerikkalaisen joulun sellaiseksi kuin he — ja me — sen nykyään käsitämme. Mooren tekijyys on tosin kiistetty, mutta sillä ei ole merkitystä runon sanoman kannalta. Lapsia vuohiin ja lampaisiin jaotteleva, välillä ankarakin Pyhä Nikolaus tai puolipakanallinen joulupukki muuttuu haltijankaltaiseksi joulu-ukoksi, joka antaa lahjansa kaikille (tosin salassa) ja toivottaa kaikille Hyvää Joulua, kuten runon suomentajatkin.
Pyhän Nikolauksen vierailu
Yö jouluaaton hiljainen ja talossa kiirettään
ei pitänyt ihmiset eikä edes hiiretkään;
vain sukat takan reunalla vartosi,
ett’ Pyhä Nikolaus-piispa tulisi.
jo lapset petin pohjalla tuhisivat,
unelmat karkeista päässä kuhisivat,
ja äiti huivissaan, minä myssyni päässä
aivoja yöpuulle olimme säätelemässä;
Kun pihamaalta kuului sellainen räminä,
ett’ hyppäsin katsomaan mikä hätänä,
mä ikkunaan salamana loikkasin
ja kaihtimet sekä ruudun aukaisin.
Kuun loisteessa ja uudella lumella
näin silloin kuin keskipäivän valolla
— en silmiä ihmeeltä voinut uskoa —
reen pienen ja kahdeksan kääpiöporoa,
sen kuski oli vanha vaan virkeä kuin kukko,
näin tajusin että siinä on itse joulu-ukko,
kotkaakin nopeammin porot taivaalla kiisi,
ja ukko vislas ja poroja nimeltä huusi:
Nyt, Loisto! nyt, Tantsu! nyt, Äksy ja Viksu!
Hop Juova! Hop Lempi! Hop Kumu ja Leisku!
Tuon kuistin päälle, muurin päälle entäkää!
ja yhdessä vikkelään näin lentäkää!
Kun kuivat lehdet lentää edessä hurrikaanin
ne esteen kohdatessaan nousee taivaihin,
niin myös suunta katolle vei valjakon
reen täynnä leluja sekä Pyhän Nikon.
Ja heti katolla sorkat rapisi
näet valjakko suoraan sinne suuntasi,
pään vedin sisään ja käänsin sen,
kun hormista tuli ukko tömähtäen.
Hän oli kokonaan turkeissa toki,
vaan vaatteita tahrasi hiili ja noki;
selässä kantoi hän pulleaa lelusäkkiä
kuin kamasaksa ois sisään tullut äkkiä.
Noin tuikkivat silmät! hymykuopat ne nauroi!
Kuin ruusut oli posket, nenän kirsikka kirjoi!
suu hassunkurinen oli jousen kaarinen,
ja poskissa parta puhtaan lumivalkoinen.
Hän hampaat puri tiukasti piipunnysään,
kuin seppele savu kierteli ympäri pään;
ja naamansa oli leveä, maha pyöreä rumpu,
se naurusta tytisi kuin hyytelökumpu.
Kun katsoin pulleaa, hilpeää haltijavanhusta,
suun veti väkisin vääräksi naurusta;
pään nyökkäys ja silmän viesti sanaton
pian kertoi, että pelko on tarpeeton.
Hän ei sanonut mitään, vaan työhön ryhtyi
ja joka sukan täytti; sitten ympäri kääntyi,
ja sormella hieraisi nenänsä pieltä
ja päätä nyökäten piippuun nousi sieltä;
Hän valjakolle huusi rekeen päästyään,
ja lailla horsman höytyvän se lähti lentämään;
lopuksi kaikui loittonevan reen myötä:
Onnellista Joulua kaikille ja Hyvää yötä.
A Visit From St. Nicholas
’Twas the night before Christmas, when all through the house
Not a creature was stirring, not even a mouse;
The stockings were hung by the chimney with care,
In hope that St. Nicholas soon would be there;
The children were nestled all snug in their beds,
While visions of sugar-plumbs danced in their heads;
And Mamma in her ’kerchief, and I in my cap,
Had just settled our brains for a long winter’s nap;
When out on the lawn there arose such a clatter,
I sprang from my bed to see what was the matter,
Away to the window I flew like a flash,
Tore open the shutters and threw up the sash.
The moon on the breast of the new-fallen snow,
gave the lustre of mid-day to objects below,
When, what to my wondering eyes should appear,
But a miniature sleigh, and eight tiny rein-deer,
With a little old driver, so lively and quick,
That I knew in a moment it must be St. Nick,
More rapid than eagles his coursers they came,
And he whistled, and shouted, and called them by name;
Now, Dasher! now, Dancer! now Prancer and Vixen!
On Comet! On Cupid! on Donder and Blitzen!
To the top of the porch! to the top of the wall!
Now dash away! dash away! dash away all!
As dry leaves that before the wild hurricane fly,
If they meet with an obstacle, mount to the sky;
So, up to the house-top the coursers they flew;
With the sleigh full of toys, and St. Nicholas too.
And then, in a twinkling, I heard on the roof
The pawing and prancing of each little hoof -
As I drew in my head, and was turning around,
Down the chimney St. Nicholas came with a bound.
He was dressed all in fur, from his head to his foot
and his clothes were all tarnished with ashes and soot;
A bundle of toys he had flung on his back,
and he look’d like a pedlar just opening his pack.
His eyes - how they twinkled! his dimples how merry!
His cheeks were like roses, his nose lika a cherry!
His droll little mouth was drawn up like a bow,
And the beard on his chin was as white as the snow;
The stump of a pipe he hold tight in his teeth,
And the smoke it encircled his head like a wreath;
He had a broad face and a little round belly
That shook, when he laughed, like a bowl full of jelly.
He was chubby and plump, a right jolly old elf;
And I laughed when I saw him, in spite of myself;
A wink of his eye and a twist of his head,
Soon gave me to know I had nothing to dread;
He spoke not a word, but went straight to his work,
and fill’d all the stockings; then turned with a jerk,
And laying his finger aside his nose,
And giving a nod, up the chimney he rose;
He sprang to his sleigh, to his team gave a whistle,
and away they all flew like the down of a thistle.
But I heard him exclaim, ere he drove out of sight,
Happy Christmas to all, and to all a good night.
Alkuteksti llöytyy esim. https://www.poetryfoundation.org/poems/43171/a-visit-from-st-nicholas
Lisätietoja: Nils Erik Forsgård: Yulestrid. - Hbl 17.12.2000, s. 6.
Kommentit
Lähetä kommentti