LEGENDA PYHÄSTÄ NIKOLAUKSESTA LEGENDA AUREASSA

 

 

 

Allaoleva kertomus Pyhästä Nikolauksesta, joulupukkimme yhdestä esikuvasta, on peräisin keskiaikaisesta pyhimyskertomusten kokoelmasta Legenda aurea eli kultainen legenda.  Sen kokosi eri kirjallisista lähteistä ja kansan suusta Jacobus de Voragine (1230-1298; kuollessaan hän oli Genovan arkkipiispa). Latinanakielisen kokoelman nimi oli alunperin Legenda sanctorum, mutta sai suosionsa seurauksena nimen Legenda aurea.  Se oli yksi keskiajan suosituimmista kansankirjoista, jota myös käännettiin kansankielille ja kirjapainotaidon keksimisen jälkeen sitä painettiin lukemattomina laitoksina.  Se innoitti uskonnollisista aihepiireistä maalaavia taiteilijoita ja on siten myös käsikirja katolisen Euroopan taiteen ymmärtämiseen. 

Tässä oleva suomennos on tehty nykyajan saksankielisestä käännöksestä: Die Legenda aurea des Jacobus de Voragine. Aus dem Lateinischen  übersetzt von Richard Benz. 9. Auflage. Heidelberg: Verlag Lambert Schneider, 1979. Koko teoksen laajuus tässä laitoksessa on 1027 sivua.  Koska teos on alunperin saanut typografisen asunsa käsikirjoituksena, siinä on kappaleiden vaihtuminen ilmaistu vain  ¶-merkillä.

 

 

Pyhän Nikolauksen legendan alku käsinkirjoitetussa 

Legenda Aureassa, jota säilytetään St. Pöltenin hiippakunta-

arkistossa Itävallassa (saatu Europeanan kautta)

Pyhästä Nikolauksesta

Nimi Nikolaus tulee sanoista ”nicos” eli voitto ja ”laos” eli kansa, ja tarkoittaa siis: kansan voittaja, nimittäin tavallisten ja rahvaanomaisten syntien voittaja. Tai se tarkoittaa kansan voittoa, koska hän opetti kehoituksilla ja esimerkeillä monia kansoja, miten niiden tulisi voittaa paheet ja synnit.  Tai Nikolaus tulee sanoista ”nicos”, voitto, ja ”laus”, ylistys: voittoisa ylistys.  Tai se tulee sanasta ”nitor”, loisto, ja ”laus”, kansa: kansan loisto; sillä hänessä oli se, mikä tekee puhtaaksi ja loistavaksi.  Sillä, kuten Ambrosius kirjoittaa: puhtaaksi tekee jumalallinen puhe, puhtaaksi tekee totinen synnintunnustus, pyhät ajatukset, hyvä työ.  ¶ Hänen elämäänsä ovat kuvanneet Argoksen mestarit.  Mutta Argos on, kuten Isidorus kirjoittaa, kaupunki Kreikassa, minkä mukaan myös kreikkalaisia sanotaan argoslaisiksi. Myös sanotaan, että Methodius-patriarkka on sen kreikaksi kirjoittanut, ja että diakoni Johannes käänsi sen latinaksi ja lisäsi siihen monia asioita. Nikolaus syntyi Pateran kaupungissa hurskaista ja rikkaista vanhemmista: hänen isänsä oli nimeltään Epiphanius, hänen äitinsä Johanna. Heidän nuoruutensa kukoistuksessa lahjoitti Jumala vanhemmille tämän lapsen; sen jälkeen elivät he siveydessä, jumalallisessa rakkaudessa. ¶  Ensimmäisenä päivänä, kun  Pyhä Nikolaus -lapsukainen haluttiin kylvettää, silloin seisoi hän jo pystyssä ammeessa. Hän halusi imeä äitinsä rintaa vain yhden kerran keskiviikkoisin ja perjantaisin.  Kun lapsi kasvoi, hän pysyi erossa muiden nuorten vallattomuuksista ja kävi hartaasti kirkossa; ja mitä hän siellä ymmärsi pyhästä sanasta, sen hän vakavasti painoi mieleensä.  Kun hänen isänsä ja äitinsä kuolivat, alkoi hän harkita, miten hän voisi jakaa suuren omaisuutensa Jumalan ylistykseksi eikä ihmisten kunniaksi. ¶  Hänellä oli naapurinaan köyhä aatelismies,  jolla oli kolme tytärtä, jotka hän hädässään aikoi antaa maailmallisen synnin harjoitukseen, jotta hän saisi elantonsa heidän häpeästään.  Kun Pyhä Nikolaus kuuli tästä, kauhistui hän tällaisesta synnistä; ja hän meni sinne ja kietoi kultakimpaleen kankaaseen ja heitti sen yön pimeydessä köyhän miehen talon ikkunasta sisään ja meni salassa pois.  Kun aamu tuli, löysi mies kullan, kiitti Jumalaa ja järjesti sen turvin vanhimmalle tyttärelleen häät. Pian tämän jälkeen Pyhä Nikolaus teki saman toisen kerran.  Kun köyhä mies jälleen löysi kultakasan, ylisti hän Jumalaa sydämestään ja päätti pysyä valveilla saadakseen selville sen Jumalan palvelijan, joka oli häntä niin suuresti hänen köyhyydessään auttanut.   Muutaman päivän kuluttua heitti Pyhä Nikolaus kaksinverroin kultaa taloon; silloin mies heräsi kullan putoamisen ääneen ja kiirehti pyhimyksen perään ja huusi: ”Pysähdy ja anna minun nähdä kasvosi” ja saavutti tämän ja huomasi, että sen oli Pyhä Nikolaus; ja hän lankesi tämän eteen ja halusi suudella hänen jalkojaan.  Nikolaus esti häntä tekemästä niin ja käski, ettei hän tätä tekoa saattaisia julkisuuteen niin kauan kuin eläisi. ¶ Siihen aikaan kuoli Myran piispa; silloin kokoontui monia piispoja valitsemaan hänelle seuraajaa. Heidän joukossaan oli yksi, jolla oli suuri voima ja arvostus, ja jonka päätöksestä muiden valinta riippui. Hän kehoitti kaikkia pysymään paastossa ja rukouksessa; mutta yöllä kuuli hän äänen, joka sanoi: ”Sinun tulee mennä kirkon ovelle aamusaarnan aikaan tarkkailemaan ja sinun tulee vihkiä piispaksi ensimmäinen ihminen, joka tulee kirkkoon, ja jonka nimi myös on Nikolaus.”  Tämän hän ilmoitti muille ja kehotti heitä hartaasti rukoilemaan, itse hän jäi kirkonovelle ja odotti.  Nyt järjesti Jumala siten, että aamusaarnan aikaan Pyhä Nikolaus tuli kirkkoon ennen kaikkia muita. Silloin piispa pysäytti hänet ja kysyi: ”Mikä on nimesi?”  Nikolaus painoi päänsä täynnä pyhää yksinkertaisuutta ja vastasi: ”Nimeni on Nikolaus, teidän pyhyytenne palvelija”.  Silloin he johdattivat hänet kirkkoon ja asettivat hänet, vaikka hän kovasti vastustelikin, piispanistuimelle.  Kuitenkin piti Nikolaus kiinni yksinkertaisuudestaan ja puhtaudestaan ja yöllisistä rukouksistaan; hän kuritti ruumistaan ja karttoi naisten seuraa, hän oli nöyrä suhtautuen kaikkiin samalla tavalla, kaunopuheinen, ahkera jumalallisissa neuvoissa, ankara hyvissä rangaistuksissa.  Eräästä kronikasta voimme lukea, että Nikolaus olisi ottanut osaa konsiiliin Nikeassa. ¶  Tapahtui, että ihmisiä oli merimatkalla ja joutui suureen hätään.  Silloin he rukoilivat avuksi Pyhää Nikolausta sanoen: ”Nikolaus, sinä Jumalan palvelija, jos on totta se, mitä olemme sinusta kuulleet, anna meille apusi”.  Samassa heille ilmestyi mies, joka oli hänen näköisensä, ja sanoi: ”Kutsuitte minua, tässä olen”.  Ja hän alkoi auttaa heitä purjeiden ja köysien ja muiden laivavarusteiden kanssa;  heti kohta oli meri tyyntynyt.  Kun he sitten tulivat maihin, menivät he hänen kirkkoonsa: ja vaikka he eivät olleet nähneet häntä koskaan, ei kenenkään kuitenkaan tarvinnut osoittaa häntä, sillä he tunsivat hänet heti kohta.  He kiittivät Jumalaa ja häntä pelastuksestaan.  Mutta hän sanoi: ”En minä, vaan uskonne ja Jumalan armo ovat teitä auttaneet”.  ¶ Sen jälkeen tuli Pyhän Nikolauksen ollessa piispa suuri nälänhätä maahan, eikä koko maanääressä ollut enää ruokaa.  Samaan aikaan kerrottiin Pyhällä Nikolaukselle, että nisulastissa olevia laivoja oli tullut satamaan.  Silloin hän meni sinne ja pyysi laivaväeltä, että he joka laivasta antaisivat vehnää vaikka vain sadan mitan verran pelastaakseen nälkää näkevät.  Laivaväki vastasi: ”Isä, sitä emme uskalla tehdä, sillä vilja on mitattu Aleksandriassa, ja meidän siis tulee luovuttaa se keisarin aittoihin”.  Silloin Pyhä Nikolaus sanoi: ”Tehkää niinkuin teille sanoin, ja minä vannon teille Jumalan voiman kautta, ettei keisarin viljanmittaaja tule havaitsemaan minkäänlaista vähennystä”.  Laivaväki täytti hänen pyyntönsä; ja kun he tulivat keisarin palvelijan eteen, oli heillä sama määrä jyviä kuin he olivat lastanneet Aleksandriassa.  Silloin he kertoivat ihmeestä julkisesti ja ylistivät Jumalaa palvelijassaan. Sillä aikaa Pyhä Nikolaus jakoi viljan kansalle kunkin tarpeen mukaan, ja tästä vähästä viljasta sai kahdeksi vuodeksi syödäkseen koko maa ja siitä jäi vielä kylvöönkin. ¶  Samassa maassa palvottiin epäjumalia vanhaan tapaan, ja erityisesti naispaholaisen Dianan kuvaa, niin että vielä Pyhän Nikolauksen aikaan jotkin talonpojat yhä palvelivat tätä uskoa ja pitivät erään tälle epäjumalalle pyhitetyn puun alla pakanallisia uhrimenojaan.  Tämän pahan tavan Pyhä Nikolaus hävitti ja hakkautti puun.  Siitä paha henki suuttui ja se mietti, miten kostaisi Pyhälle Nikolaukselle;  ja se valmisti öljyn, jonka nimi on Mydiacon, ja joka on niin voimakas, että se luonnonvastaisesti palaa kivillä ja vedessä;  ja se otti hurskaan vaimon muodon, ja kohtasi merellä ihmisiä, jotka olivat purressa matkalla Pyhän Nikolauksen kirkkoon, ja sanoi heille: ”Tulisin mielelläni kanssanne Jumalan pyhän luokse, mutta en voi; niinpä pyydän, että viette puolestani tämän öljyn hänen kirkkoonsa ja muistokseni sivelette sillä esikartanon seinät”.  Samassa hän katosi; mutta samalla hetkellä he näkivät toisen purren saapuvan mukanaan kunniallisia ihmisiä; heidän joukossaan oli yksi, joka hahmoltaan oli aivan Pyhän Nikolauksen kaltainen ja sanoi: ”Kertokaa, mitä vaimo kanssanne puhui tai teille antoi?”  Silloin he kertoivat hänelle kaiken.  Silloin sanoi mies: ”Tietäkää, että tämä vaimo oli häpeällinen Diana; ja jotta näkisitte, että sanomani on totta, kaatakaa öljy mereen”.  He valuttivat öljyn: silloin vesi paloi luonnovastaisesti ja paloi korkealla liekillä ja sitä kesti kauan. He jatkoivat matkaa kunnes saapuivat Pyhän Nikolauksen kirkon luo; kun he näkivät hänet, sanoivat he: ”Totisesti, sinä se olit, joka ilmestyi meille merellä ja pelasti meidät paholaisen juonilta”.   ¶  Siihen aikaan nousi eräs kansa Rooman herruutta vastaan.  Silloin Rooman keisari lähetti tuota kansaa kukistamaan kolme ruhtinasta, joiden nimet olivat Nepotianus, Ursus ja Apilio.  Nämä kolme purjehtivat merellä tottelematonta kansaa vastaan, mutta paha tuuli heitti heidät rannalle Myrnan kaupungin lähellä.  Silloin kutsui Pyhä Nikolaus heidät pöytäänsä, sillä hän halusi estää heidän sotaväkeään ryöstelemästä markkinoilla, kuten sellaisen väen on tapana tehdä.  Samaan aikaan, kun Pyhä Nikolaus oli näiden vieraiden kanssa, tapahtui, että maaherralta varastettiin rahaa ja hän määräsi kolme syytöntä ritaria mestattavaksi.  Kun pyhimys sai tietää tästä, pyysi hän vieraitaan, että he rientäisivät hänen kanssaan paikkaan, missä ritarit piti teloittaa.  He tulivat sinne ja tapasivat heidät jo polvistuneina, silmät sidottuina ja miekka pyövelin kädessä jo kohotettuna.  Pyhä Nikolaus tempaisi vihaisena miekan pyövelin kädestä ja sinkosi se kauas, vapautti ritarit siteistään ja vei heidät mukanaan. Sitten hän meni maaherran palatsiin ja työnsi suljetut ovet väkisin auki. Maaherra kiirehti häntä vastaan ja tervehti häntä; pyhimys ei siitä piitannut ja sanoi: ”Sinä Jumalan vihollinen, sinä lainrikkoja, oletko niin häpeämätön, että uskallat katsoa kasvojani tuollaisen ilkeyden jälkeen?”  Kun hän oli pitkään ja ankarasti kurittanut maaherraa, pyysivät keisarin ruhtinaat hänelle armoa; ja pyhimys hyväksyi hänen katumuksensa ja antoi hänelle anteeksi.  Sitten saivat ruhtinaat ristimerkin jäähyväisiksi Pyhältä Nikolaukselta, ja he menivät vihollisiaan vastaan ja voittivat heidät heti kohta ilman verenvuodatusta; ja kun he palasivat kotiin, otti keisari heidät vastaan suurin kunnianosoituksin.  Tätä heiltä kadehtivat monet keisarin palvelijoista, ja he lahjoivat keisarin ylimmän neuvonantajan;  tämä kanteli ruhtinaista keisarille, että olivat panetelleet ja  häväisseet keisarin valtaa.   Kun keisari sai tietää tästä,  vihastui hän ja heitätti heidät tyrmään, ja määräsi, että heidät tuli ilman kuulustelua tappaa samana yönä.  Kun nuo kolme kuulivat tämän tyrmänsä vartijoilta, repivät he vaatteensa ja itkivät ja valittivat. Silloin muisti yksi heistä, Nepotianus, sen, kuinka Pyhä Nikolaus oli pelastanut kolme viatonta ritaria, ja kehoitti muita rukoilemaan turvaa pyhimykseltä.  Samana yönä ilmestyi Pyhä Nikolaus unessa keisari Konstantinukselle ja sanoi: ”Miksi olet vangituttanut ne kolme ruhtinasta ja tuominnut heidät syyttä kuolemaan?  Nouse pian ylös ja käske vapauttamaan heidät.  Jos et tee niin, pyydän Jumalaa käymään sinua vastaan sotaa, jossa sinä kuolet ja joudut eläinten ruuaksi”.  Keisari sanoi: ”Kuka sinä olet, että sinä yöllä olet tullut palatsiini ynnä puhut ylpeitä sanoja minua vastaan?”  Pyhä Nikolaus vastasi sanoen: ”Minä olen Nikolaus, Myran kaupungin piispa”.  Samalla tavalla Nikolaus ilmestyi keisarin ylimmälle neuvonantajalle, joka oli pettänyt ruhtinaat, ja sanoi: ”Sinä mielen ja järjen kadottanut ihminen, miksi sinun myötävaikutuksellasi tuomitaan syyttömiä kuolemaan?  Kiirehdi sinne ja neuvo vapauttamaan heidät, tai ruumiisi tulee täyteen matoja ja talosi hävitetään”. Keisarin neuvos sanoi: ”Kuka olet sinä, joka minua noin kauheasti uhkailet?”  Nikolaus vastasi: ”Sinun tulee tietää, että olen Nikolaus, Myran kaupungin piispa”.  Aamulla sattui, että keisari ja hänen ylimmäinen neuvonantajansa tapasivat toisensa ja kertoivat toisilleen unensa; silloin he lähettivät heti hakemaan vankeja ja keisari sanoi heille: ”Millä taikuudella olette saaneet aikaan, että te petätte meidät myös unilla?”  He vastasivat sanoen: ”Emme ole mitään taikureita ja emmekä ole myöskään syypäitä kuolemaan”. Keisari sanoi: ”Tunnetteko Nikolaus-nimisen ihmisen?”  Kun he kuulivat nimen, nostivat he kätensä kohti taivasta ja rukoilivat, että Jumala Pyhän Nikolauksen tähden pelastaisi heidät välittömästä kuolemasta. Ja he kertoivat keisarille pyhimyksen elämästä ja ihmeteoista. Silloin keisari sanoi: ”Menkää sinne ja ylistäkää Jumalaa, joka on teidät ihmeellisesti pelastanut pyhimyksensä ansiosta. Ja viekää hänelle minulta lahjoja ja pyytäkää häntä, ettei hän vastedes uhkaa minua, vaan rukoilee Jumalaa minun ja valtakuntani puolesta”.  Pian tämän jälkeen saapuivat nuo kolme Pyhän Nikolauksen luokse ja lankesivat hänen jalkoihinsa ja sanoivat:  ”Totisesti, sinä olet Jumalan palvelija ja merkillinen Jeesuksen Kristuksen rakastaja”; ja kertoivat hänelle tarinansa. Silloin kohotti hän kätensä ylös ja ylisti Jumalaa; ja opetti heitä elämään siveydessä ja lähetti heidät takaisin kotimaahansa.  ¶  Mutta kun Herramme halusi ottaa pyhimyksensä tästä maailmasta luokseen ikuiseen iloon, silloin Nikolaus pyysi häntä lähettämään luokseen enkelinsä.  Ja pää nöyrästi kumarassa näki hän Jumalan enkelien leijailevan luokseen, ja alkoi rukoilla psalmia ”In te domine speravi” sanoihin ”in manus tuas” saakka, se tarkoittaa: ”Herra, sinun käsiisi annan sieluni”.   Tällä tavoin erkani Pyhä Nikolaus tästä maailmasta Herran vuonna 343;  ja kuultiin ihanaa taivaallista laulua.  Hänet haudattiin marmorikiviseen hautaan: silloin puhkesi hänen päästään öljylähde ja jaloistaan vesilähde; ja vielä tänäkin päivänä juoksee hänen luistaan pyhää öljyä, joka parantaa kaikkia tauteja. ¶

                                                                                                        Suom. jouluksi 2003  Ilkka Mäkinen