Susia Lempäälän Häihenmatkassa (1875)

 Sudet ovat tunnetusti nykyään levittäytyneet koko maahan. Syksyllä (2024) veimme lastenlasta hammaslääkäriin Liedon hammashoitolaan. Autolla oltiin liikkeellä. Paluumatkalla vähän matkaa Liedosta pohjoiseen suden näköinen otus juoksi oikealla tien vieressä ja, kun ohitimme sen, se auton takana ylitti tien ja hävisi puskien taakse. Oliko se susi? Se oli päivänvalossa hyvin näkösällä ja meistä se kovasti näytti sudelta. Tiedämme, että lapsenlapsen kotikunnassa Koskella Tl. on susia havaittu. Kauriiden ja peurojen yleistyminen on tuonut myös petoelämiä etelään.

 Turun puolessa oli susia 1800-luvun lopulla. Historiallisen sanomalehtikirjaston pikaselauksella löytyi "petojen metsästyksen Varsinais-Suomessa johtajan" selostus vuodelta 1881 (Suomalainen Virallinen Lehti 6.5.1882), jossa hän kertoo susia ammutun tai muuten pyydetyn Nousiaisissa, Laitilassa, Eurajoella, Lapissa Tl., Marttilassa, Hinnerjoella, Yläneessä, Mynämäellä, Koskella Tl. ja Halikossa.

Mutta oli niitä Lempäälässäkin, ihan tässä kotikulmilla Häihenmatkan kylässä, kuten Tampereen Sanomien uutinen vuodelta 1875 kertoo:

Tässä koko uutinen selkotekstillä: 

 Tampereen Sanomat 6.4.1875, s. 2

"— Lempäälästä Maaliskuun 3 p. 

Rohkeita Susia.
 

Jopa luulis näiden metsä-eläinten paenneen pitäjäästämme metsärikkaampiin seutuihin, pois Pohjolan elikkä Sawon ja Karjalan korpimaihin, warsinki kuin ihmis-liike nykyään on ollut täällä, työnalla olewan rautatien tähden, erittäin suuri, wilkas ja wieläpä owat ne wähät metsät, joita seurakunnassamme löytyi, hakattu maahan nimitetyn tien tela- ja aidas-puiksi. Että susia wielä kumminkin löytyy pitäjäässämme, sen todistaa seuraawa tapaus.

Häihenmatkan kylässä, noin 6 wenäjän wirstan matka kirkon kylästä, meniwät Heikkilän talon tarha-tytöt latoon rehua eläwille noutamaan, owen auaistua huomasiwat heinien liikkuwan, waan tytöt astuiwat tuosta huolimatta sisälle, luullen kissan olewan heinien alla. Samassa kuin nyt karjakot tarttuiwat heiniin käsin, puikahtipa kaksi sutta näkywiin. Tuostako karjakot hämmästyiwät waan toki ei niin ettei juoksun kykyä olisi ollut, päin wastoin oli heidän jalat tawallisuutta keweämmät. 

Päästyänsä taloon, nostiwat aika melun ja eipä wiipynytkään kauan ennenkuin kylän wäki oli ko'olla ladon edessä. No jokos nyt sudet oliwat pyydyksessä, eikös mitä; kansa kun saapui sinne, seisoi sudet ladon edustalla hämmästyneenä tuosta joukon paljoudesta, läksiwät he pötkimään pakoon ja olisi epäilemättä molemmat menneet tiehensä, ellei Heikkilän renki, leijonan urhollisuudella hyökännyt suden päälle, paiskaten sutta korennolla selkään; susi tuosta wähän wimmastuneena kääntyi samassa miestä wastaan, ja olisi ehkä pahoinki käynyt ellei waimo, näetten miehensä waaraan juossut awuksi ja siwalsi sutta kirweellä päähän, niin että se siihen waipui. 

Toinen pääsi pakoon ja jos hänellä lienee 9 miehen wiisaus niinkuin sananlasku sanoo, niin ei se wasta latoon mene."

Allekirjoituksena on nimimerkki —g—n

Uutinen on lainattu myös kahteen ruotsinkieliseen lehteen: Åbo Underrättelser 13.04.1875 ja Hufvudstadsbladet 19.4.1875. Niisä tosin kylän nimi on vääntynyt muotoon Häikenmatka.