Lempäälän kirkon ruotsalaisia sukulaisia katsomassa 31.8.–4.9.2023
Lempäälän pyhien Birgitan ja Magdalenan kivikirkko on rakennettu aivan 1500-luvun alkuvuosina. Sen lähin suomalainen vertaisryhmä kirkkorakennusten joukossa ovat Satakunnan kirkot, joihin sillä on selviä rakenteellisia yhteyksiä. Näitä on ansiokkaasti tutkinut Markus Hiekkanen. Satakunnan kivikirkkojen kantamuotona pidetään Ulvilan kirkkoa. Hiekkanen hyväksyy taidehistorioitsija Lars Petterssonin todistelun siitä, että Ulvilan kirkon mestari oli tehnyt jo kirkkoja Uplannin pohjoisosassa ja Taalainmaalla, ja tullut vasta sitten Ulvilaan paikallisen mahtimiehen värväämänä. Tämä mestari toteutti kuitenkin Hiekkasen mukaan Suomessa vain Ulvilan kirkon, mutta hänen porukassaan työskennellyt uusi mestari teki muita kirkkoja Huittisiin, Sastamalaan, Tyrvääseen ja Raumalle fransiskaanikirkon (=nykyinen kaupunginkirkko). Tämäkään mestari ei kuitenkaan urakoinut Lempäälän kirkkoa, vaikka sillä onkin yhteisiä piirteitä edellä mainittujen kirkkojen kanssa, vaan sen rakensi Hiekkasen nimeämä ”Lempäälän mestari”, joka teki myös Akaan sakariston ja Sastamalan kirkkoon uuden sakariston. On perusteltua uumoilla, että myös Lempäälän mestari oli riikinruotsalainen (tai ainakin Ruotsin puolelta tullut).
On siis luonnollista suunnata katse Ruotsissa oleviin Lempäälän kirkon sukulaisiin. Lempäälän kirkon ulkoasulla, erityisesti päätykoristeluilla on suuria yhtäläisyyksiä eräiden ruotsalaisten saman aikakauden eli 1400-luvun lopun ja 1500-luvun alun kirkkojen kanssa. Näille kirkoille on annettu oma nimikin parin edustavan esimerkin mukaan: Torsång-Nysätra -ryhmä. Monen suomalaisen kivikirkon päätyjen ja muiden piirteiden samankaltaisuus tämän ryhmän kirkkojen kanssa on ollut tiedossa jo yli sata vuotta, vaikka silloin asiasta tehtiin virheellisiä päätelmiä, kun esimerkiksi luultiin, että Lempäälän kivikirkko on 1400-luvun alusta.
Torsång-Nysätra -ryhmän kirkkojen päätykoristelujen tyypillisiä piirteitä ovat nousevat tiilifriisit, pyörökaarifriisit, kolmiapila- ja nauhakomerot. Kaikkia näitä Lempäälän kirkon päädyissä on hyvin tyylipuhtaasti esillä. Tällaisia tyylipiirteitä ei Hiekkasen mukaan voi käyttää ensisijaisena ajoitusperusteina. Aiempi tutkimus, joka tuijotti liian kapeasti tyylipiirteisiin yhdistäen ne muihin virheellisiin ajoitusperusteisiin, johti suureen sekasotkuun sekä Ruotsin että Suomen keskiaikaisten kirkkojen ajoituksessa. Vasta Hiekkasen työn ansiosta on päästy tukevalle pohjalle ainakin Suomen kirkkojen ajoituksessa. Hiekkasen varoitus on pidettävä mielessä. Silti voi olettaa, että jokin yhteys samoja tyylipiirteitä omaavien kirkkojen välillä on.
Lähdimme (Riitta ja minä) siis parin päivän kiertoajelulle Ruotsin kirkkoja katsomaan. Matkustimme autolautalla Naantalista Kapellskäriin, koska siten vältimme Tukholman ruuhkaiset tiet. Ajoimme tällä kertaa ohi Pyhälle Birgitalle tärkeän Skederidin kirkon, koska se ei kuulunut kohderyhmään.
Seuraavassa kirkkokavalkadissa ovat pääasiassa kirkkojen kuvat. Tekstissä kerron omia havaintoja, mutta lisätietoja on hankittu Ruotsin kirkoista verkossa olevista tiedoista (Wikipedia, Svenska kyrkan, Bebyggelseregister) ja Ruotsin evankelis-luterilaisen kirkon erinomaisesti kännykkäsovelluksesta Kyrkoguiden, josta saa tietoja kirkkorakennuksista, jumalanpalveluksista ja muusta toiminnasta. Holvien osalta päälähteenä on Ann-Mari Karlssonin kirja Stjärnvalv i det medeltida Sverige (1986).
Ensimmäinen kohde oli Uppsalan arkkihiippakuntaan kuuluva Lötin kirkko Uplannissa (ei pidä sekoittaa Öölannin saarella olevaan toiseen Lötin kirkkoon). Seutu on nykyään Enköpingin kaupunkia. Kirkon päädyissä on samantapaisia nousevia pyörökaarifriisejä kuin Lempäälän kirkon itäpäädyssä. Katselimme kirkko aamutuimaan vain ulkopuolelta, joten emme nähneet hyvin säilyneitä Albertus Pictorin koulun kalkkimaalauksia kirkon runkohuoneen holveissa. Kirkkoa on rakennettu monessa eri vaiheessa 1100-luvulta lähtien. Holvit ja maalaukset ajoittavat kirkon viimeisen rakennusvaiheen 1400-luvun lopulle.
Vain noin puolen tunnin ajomatkan päässä oli seuraava uplantilainen kohteemme, Nysätran kirkko, joka on toinen niistä kahdesta kirkosta, jotka ovat antaneet nimen Torsång-Nysätra -ryhmälle. Seurakunnan nimi on Lagunda. Kivikirkon ensimmäiset rakennusvaiheet on ajoitettu 1400-luvun alkupuolelle, mutta holvit, jotka ovat samaa tyyppiä kuin Lötissä, sekä asehuone rakennettiin 1400-luvun jälkipuoliskolla. Tämän tarkemmaksi ei ajoitusta ole saatu. Lempäälästä tutut pyörökaarifriisit koristavat kirkon päätyjä, lisäksi on kolmiapilakomero ja sen yläpuolella pyöreä tiilikoriste, jollainen ehkä oli Lempäälän kirkon sakastin päädyssä ennen kuin se madallettiin.
Sparrsätran kirkon asehuoneen pääty.
Taas puolen tunnin huristelun jälkeen kohtasimme uplantilaisen Sparrsätran kirkon Enköpingistä kymmenisen kilometriä luoteeseen. Jos yleisesti saataviin tietoihin on luottaminen, kirkon rakennusvaiheet ovat moninaiset: joka vuosisadalla 1200-luvulta alkaen on tehty jotain, mutta viimeiset keskiajan rakennustoimet ovat jälleen kohdistuneet tiiliholvien rakentamiseen (joita kuitenkaan emme nähneet, koska katselimme kirkkoa vai ulkoapäin). Kirkon päätyjen tiilikoristelut muistuttavat Satakunnan kirkkojen vastaavia. Asehuoneen päädyssä on Lempäälästä tuttuja pyörökaarifriisejä.
Seuraavaksi ylitimme sekä maakunta- että hiippakuntarajan, kun tunnin ajomatkan päässä tuli vastaan Möklintan kirkko, Västmanlandin maakuntaa ja Västeråsin hiippakuntaa. Se sanotaan rakennetun 1470-luvulla. Sen päädyissä on tuttuja nousevia pyörökaarifriisejä ja kolmiapilakoristeita. Toisin kuin Lempäälässä, Möklintan kirkon kiviseiniä peittää paksu laastikerros, joka on lisäksi maalattu keltaiseksi. En tiedä, kuinka alkuperäinen väritys on. Komealta se kuitenkin näyttää, joskin laastikerros ehkä peittää mielenkiintoisia yksityiskohtia. Möklintan runkohuoneen holveista kaksi on Sturetähtiä (28-jakoisia) ja kuorin holvi monimutkaista Hälsingtuna-tyyppiä (66-jakoinen).
Puolentoista tunnin ajomatkan jälkeen tulimme uuteen maakuntaan, Taalainmaalle, vaikka pysyimme yhä Västeråsin hiippakunnassa. Kohteenamme oli kaksi kirkkoa muutaman kilometrin päässä toisistaan. Stora Tunan kirkko on maalaispaikan kirkoksi valtava kolmilaivainen pyhättö. Sitä rakennettiin ajatuksella, että siitä voisi tulla hiippakunnan tuomiokirkko, mutta Taalainmaan hiippakuntaa ei koskaan perustettu. Paikalla oli ollut jo aiemmin kivikirkko, mutta nykyisen kirkon alkumuoto vihittiin käyttöön 1469. Sen päälaivan holvit ovat samaa tyyppiä kuin Möklintassa, sivulaivojen holvit yksinkertaisempia. Ehdimme nipin napin ihailemaan myös sisätiloja ennen kuin kirkko suljettiin. Ystävällinen opas kertoi kirkosta innostuneesti. Lempäälän kirkosta tuttuja pyörökaarifriisejä näkyy Stora Tunassa ulkopuolella vain pieni pätkä, koska myöhemmin rakennettu torni on niitä peittänyt.
Lähellä on Torsångin kirkko, joka tuo mieleen Lempäälän kirkon, koska myös se on kannaksella kahden vesialueen välissä, tosin kannas on huomattavasti kapeampi kuin Lempäälässä. Kirkko lienee hieman pienempi kuin omamme, mutta muuten siinä on paljon tuttua, nousevat pyörökaarifriisit erityisesti, mutta tuttuutta lisää sekin, että myös Torsångin kirkossa ovat kiviseinät paljaana. Valitettavasti emme myöhäisen ajankohdan takia päässeet katsomaan kirkkoa sisältä. Kirkon holvit ovat samaa tyyppiä kuin Ulvilassa eli Sturetähtiä (Ulvilassa on Suomen ainoat Sturetähdet, Ruotsissa niitä on liki sadassa kirkossa).
Torsångin kirkon sanotaan olevan 1300-luvulta (asehuonetta lukuunottamatta), mutta muun tiedon valossa ainakin tiiliholvit ovat 1400-luvun lopulta, sillä nekin ovat Stureholveja; myös päätykoristelut lienevät samalta aikakaudelta. Kirkon kyljessä on Crusenbjörnin suvun hautakappeli, jonka katossa on ”ukkoholvit” (gubbvalv), joihin on liitetty ihmishahmoja kuin tukemaan kattoa. Hautakappeli kutsutaan myös nimityksellä finnkuren. En tiedä, mistä nimitys on peräisin, mutta joissakin muissakin Ruotsin kirkoissa on suomalaisille tarkoitetuiksi sanottuja kappeleita. Suomalaisia on käytetty vuosisatojen mittaan asuttamaan syrjäisiä metsäalueita muuallakin Ruotsissa kuin Värmlannissa.
Wikipediassa kerrotaan myös perimätiedosta, jonka mukaan Suomesta tullut miesporukka olisi rakentanut Torsångin kirkon, samoin kuin Hälsinglandissa sijaitsevan Trönön (vanhan) kirkon. Nämä kaksi kirkkoa muistuttavat toisiaan, joskaan Trönössä ei ole samanlaisia päätykoristeita kuin Torsångissä ja Lempäälässä.
Vielä olisi voinut poiketa Vikan kirkkoa katsomassa. Myös siellä on pyörökaarifriisejä, mutta ne ovat rakenteiden peitossa, eikä meillä ollut aikaakaan ajella sinne. Vikan kirkko on kuitenkin mielenkiintoinen siksi, että sen pohjapiirros muistuttaa Rauman fransiskaanikirkkoa, joskin peilikuvana.
Ensimmäisen matkapäivämme iltapuolella näimme vielä Svärdsjön kirkon, yhä Taalainmaata ja Våsteråsin hiippakuntaa. Kirkkorakennuksen ensimmäisen vaiheen sanotaan valmistuneen 1300- ja 1400-lukujen vaihteessa. Täälläkin kuitenkin holvit rakennettiin vasta 1400-luvun jälkipuoliskolla. Kuorin holvi on Sturetyyppiä. Runkohuoneen päädyissä on pyörökaarifriisejä ja muutakin Lempäälästä tuttua.
Yön vietimme viehättävässä mökissä Linghedin kylässä muutama kilometri Svärdsjöstä koilliseen.
Aamulla ajelimme metsätaipaleiden kautta Hälsinglandissa sijaitsevaan Hanebohon, jossa osallistuimme seurakunnan järjestämään pilgrimsvandringiin.
Siitä olimme saaneet tiedon Bollnäsin pastoraatin verkkosivujen kautta. Ruotsissa pienemmät seurakunnat usein liitetään yhteen tai suuremman seurakunnan osaksi, mutta toisin kuin Suomessa, alkuperäisten seurakuntien identiteetti säilytetään. Laajemman kokonaisuuden nimi on pastoraatti; se hoitaa talouden ja organisaation. Myös maalliset Hanebon ja Arbrån entiset kunnat kuuluvat Bollnäsin suurkuntaan.
Hanebon pyhiinvaelluksella tutustuimme alueen historiaan, kuten vanhoihin teihin, paikallisen ”kauppalan” Kilaforsin koskimiljööseen ja seurojentaloon, jossa nautittiin välipalaa. Patikointi päättyi Hanebon keskiaikaiseen kirkkoon. Se on todennäköisesti paljon vanhempi kuin Lempäälän kirkko, ja sen monet rakennusvaiheet näkyvät kiviseinissä. Kirkon holvitkin on rakennettu valmiiseen rakennukseen, todennäköisesti reilusti ennen 1400-luvun loppua. Ensin kirkossa oli pyöreä puuholvi (samantapainen kuin Lempäälässä), jonka kaaria on vielä nähtävissä yläpohjassa, jonne retkueemme myös pääsi kipuamaan.
Lempäälän kirkon identtinen kaksonen?
Hanebon kirkko ei kuitenkaan kuulu Lempäälän lähimpiin sukulaisiin, mutta sellainen löytyy aivan läheltä. Arbrån seurakunnan kirkko samassa Bollnäsin pastoraatissa on Lempäälän kirkon identtinen kaksoissisar. Oli merkillinen tunne lähestyä kirkkoa, joka niin suuresti muistutti omaamme.
Sen rakennusajaksi arvellaan 1400-luvun loppua tai 1500-luvun alkua; on tosin esitetty tarkempikin aikaväli, 1510–1530, siis Lempäälän kirkon rakentamisen jälkeen. Ruotsalaisilla ei valitettavasti ole omaa Hiekkasta, joka olisi ankkuroinut kirkkojen ajoituksen varmalle pohjalle. Kirkon runkohuoneen mitat ovat melko identtiset Lempäälän kirkon kanssa. Myös Arbrån kirkko on muutettu ristikirkoksi, mutta jo 1700-luvulla. Se on holvattu ja seinämaalauksin koristeltu, mikä Lempäälässä jäi tekemättä. Minusta lienee selvää, että sama mestari tai rakennusporukka on tehnyt sekä Lempäälän että Arbrån kirkot.
Lempäälän kirkon itäpäädyssä ja Arbrån kirkon kummassakin päädyssä on nousevat pyörökaarifriisit. Erona on se, että Arbrå on perinteiseen tapaan rapattu ja kalkittu, kun Lempäälän kirkon ulkoseinät ovat paljaat. Kumpikin kirkko on myös muutettu ristikirkoksi, Arbrå jo 1700-luvun jälkipuoliskolla, Lempäälä 1830-luvulla. Täydellistä vertailua ei voi tehdä, sillä Arbråssa keskiaikainen sakaristo on korvattu isommalla ja muitakin elementtejä on ristikirkoksi muutettaessa kadonnut. Arbrå on kuitenkin ilman epäilystä Lempäälän kirkon lähin sukulainen.
Arbrån kirkon holvit ovat holvitutkija Ann-Mari Karlssonin (1986) typologiassa Rasbotähtiä; nimitys on saatu Uplannissa sijaitsevan Rasbon kirkon mukaan; siellä on eteläisin tämäntyyppinen holvi. Rasbossa kuitenkin vain yksi kuudesta keskiaikaisesta holvista on Rasbotyyppiä; Arbråssa kaikki keskiaikaisen runkohuoneen holvit ovat Rasbotähtiä. Myös muutaman kymmenen kilometrin päässä olevassa Trönön vanhassa kirkossa ovat runkohuoneen kumpikin holvi Rasbotähtiä. Jos Lempäälän holvit olisi tehty, ne melko todennäköisesti olisivat rasbolaisia, joskin vielä monimutkaisempia holvityyppejä olisi ollut kirkon rakentamisaikaan tarjolla, ja niitä tehtiin samaan aikaan rakennettuihin Norrlannin kirkkoihin. (Holveista lisää Karlsson 1986; Lempäälän mahdollisista holveista ks. Mäkinen 2024.)
Arbrån kirkon päädyissä on ainakin 1850-luvulta lähtien ollut sama väritys kuin nykyään (minkä todistaa vanha valokuva). Seinien alaosa aina pyörökaarifriiseihin asti on valkoinen, siitä ylöspäin tiilenvärinen, lukuunottamatta valkoista ympyrää. Arbrån päädyt ovat tosin modernin tyyliteltyjä Lempäälään verrattuna. Hieman ihmetystä herättää se, ettei kirkon kummassakaan päädyssä ole ristiä. Ehkä sellainen on laastin alla.
Hälsingland on se maakunta Ruotsissa, joka tuntuu läheisimmältä lempääläiselle. Lempäälä on osa historiallista Ylä-Satakuntaa, joka on samassa asemassa kuin Hälsinglandin sisämaa. Keskiajalla kummankin pohjoispuolella avautuivat mittaamattomat metsäalueet, jotka päättyivät vasta Lapin jokiin ja tuntureihin. Salomaissa oli potentiaalia, josta myös valtiovalta oli kiinnostunut. Lempääläiset hallitsivat suuria eräalueita pitkälle nykyisen Pohjois-Pirkanmaan ja Pohjanmaan sisäosien suuntaan. Kun 1400-luvun lopulla ja 1500-luvun alussa polkaistiin valtava kivikirkkojen rakennuskampanja, sen keskeisimmät alueet olivat juuri Hälsingland ja siitä pohjoiseen olevat Norrlannin maakunnat, Suomessa Satakunta ja Pohjanmaa. Ruotsin puolella suurin osa kirkoista saatiin valmiiksi holveineen ja kalkkimaalauksineen, mutta Suomessa sangen moni kirkko jäi joltain osin kesken, useimmiten holvaamatta ja maalauksin varustamatta. Tässä Arbrån ja Lempäälän erilaisuus on hyvä esimerkki. (Syitä keskeneräisyyteen pohdin artikkelissa Mäkinen 2024.)
Toisen kiertomatkayön nukuimme Arbån ”Puulinnassa” (Träslottet). Vauras maatalo on muutettu matkailukohteeksi. Seuraavana päivänä palasimme Suomeen Kapellskärin kautta. Ihana matka!
Kirjallisia lähteitä
Markus Hiekkanen: Suomen kivikirkot keskiajalla. Helsinki: Otava, 2003.
— ” — : Lempäälän kirkot keskiajalla. — Lempäälän Joulu 2011, 3–13.
— ” — : Suomen keskiajan kivikirkot. 3. uud. p. Helsinki: SKS, 2014.
— ” — : Finlands medeltida stenkyrkor. Översättning av Camilla Ahlström-Taavitsainen. Stockholm: Kungl. Vitterhets, Historie och Antikvitets Akademien, 2020.
Ann-Mari Karlsson: Stjärnvalv i det medeltida Sverige. Stockholm 1986.
Ilkka Mäkinen: Miksi Lempäälän Pyhä Birgitan kirkko jäi keskeneräiseksi? Verkko-julkaisussa: Mii kaa ʾEel Heinärikkilä ‒ kolmen uskonnon päällikköenkelin ja yhden legendaarisen piispan niMikko. Juhla(seminaari)julkaisu dosentti ja yliopistonlehtori Mikko K. Heikkilän 40-vuotispäivän johdosta marraskuussa 2024. S. 85–99. Koko teos ladattavissa verkosta osoitteesta: https://www.academia.edu/126234325/Mii_kaa_%CA%BEEel_Hein%C3%A4rikkil%C3%A4 .
— ” — : Lempäälän kivikirkko keskiajalla. — Lempäälän Joulu 2023: 14–18.
Kaikki valokuvat: Ilkka Mäkinen 2023
Kommentit
Lähetä kommentti