Aimala mielessäin
2.6.2017
Kun kuulin ensimmäisen kerran Ravattulan löydöistä, varmaan talvella 2014-2015, olin heti kiinnostunut ja ymmärsin niiden merkityksen Suomen keskiajan hahmottamiselle. Nyt oli saatu näköala harmaakivikirkkoja ja niiden edustamaa kirkollista ja alueellista järjestelmää edeltävään aikaan, josta ei ole paljon dokumentoitua tietoa. Runollisesti sanoen valokeila tunkeutui aiemmin läpitunkemattomaan hämärään. Silloin en tosin nähnyt yhteyttä Lempäälään, paitsi siinä mielessä, että Ravattulan kirkko edusti esibirgittalaista aikaa. Birgitta on Lempäälän harmaakivikirkon suojeluspyhimys. Mitä meillä oli ennen Birgittaa?
Lempääläiset Ravattulassa
Olin 2015 mukana Lempäälän Birgitta-työryhmässä, joka järjestää ohjelmaa Birgitan ja keskiajan teemoista. Ideoimme yhteistyössä Lempäälän kulttuuripalvelujen kanssa kesäksi 2015 lempääläisille retken Turun seudulle, kohteina Naantali birgittalaismuistoineen, Ravattulan kirkonpaikka ja Liedon Vanhalinna. Matkan aikana pitkäaikainen Birgitta-aktiivi Raili Reini ja minä kerroimme bussissa harmaakivikirkoista. Raili oli hankkinut kirkkoja ja niihin liittyviä keskiaikaisia hautausmaita käsittelevän monisteen, jonka perusteella tarinoimme; olin myös lainannut Markus Hiekkasen kirjoja kirjastosta. Vaikka aiemminkin olin lueskellut keskiajasta ja kirkoistakin, vasta nyt mieleen tarttui omakohtaista tietämystä asiasta.
Ajoimme ensin Naantaliin, sieltä Ravattulaan ja lopuksi Vanhaanlinnaan. Uskon, että Ravattulan Ristimäki Aurajoen maisemassa oli vahva elämys koko lempääläisporukalle, joka seisoi esiin kaivetun kirkonperustan ympärillä ja kuunteli, kuinka paikalla ollut arkeologiopiskelija kertoi kaivauksista ja löytöjen merkityksestä.
Lempääläisiä Birgitta-retkeilijöitä Ravattulassa 2015.
Sillä hetkellä 15.8.2015 mieleeni tuli ajatus, että Lempäälän Aimalassa on ehkä ollut samantapainen kirkko. Siihen saakka olin vain hajamielisesti lukenut historiakirjojen selostuksia Aimalan kirkosta ja pitänyt niitä perinnejuttuina, joilla ei ole yhteyttä nykyhetkeen – enkä ainakaan minä itse voisi vaikuttaa arvoituksen ratkaisuun.
Ristimäen kirkonperusta oli löytynyt paikannimen perusteella (mukana tietenkin aimo annos arkeologista asiantuntemusta). Lempäälässä kirkonpaikkaan liittyi runsain mitoin kansanperinteellistä ja historiallista tietoa. Maisema, pinnanmuodot ja luonnolliset kulkureitit voivat auttaa ammoin hävinneen kirkonpaikan löytymistä. Ravattulan kirkon avaama historiallinen näköala myös tuki Aimalan kirkon oletusta. Ennen nykyisiä pitäjänkirkkoja oli ollut toisenlainen kirkollinen järjestelmä, johon Aimalakin saattoi liittyä.
Matkalla Aimalan maailmaan
Retken jälkeen keräsin kaiken saatavissa olevan tiedon Aimalan kirkosta ja retkeilin myös Aimalassa autolla ja pyörällä syksyllä ja hiihtäen talvella. Se kulma Lempäälää oli minulle melko vierasta. Olin kyllä hakenut Ulaselta kalkkunoita, mutta silti Lahdenkyläntien kautta en ollut Aimalaan tullut. Ensimmäinen "valaistunut" tulo Aimalaan oli kuin olisi astunut johonkin arkaaiseen maailmaan. Silmä alkoi etsiä sopivia kirkon paikkoja Ristimäen malliin ja kyllähän niitä löytyi.
Kaivelin myös Nurmenkulman isojakopapereita Maanmittauslaitoksen Tampereen palvelupisteessä, koska arvelin, että niistä voisi löytyä vihjeitä, esim. nimistöä. Kirkonpaikkaan viittaavia paikannimiä ei kuitenkaan löytynyt. Tutkin Nurmen kyläkirjan ensi aukeamalla painettua Nurmen isojakokarttaa, jossa oli näkyvissä tilanne ennen isojakoa. Arvelin, että se oli samalla jälkikuva keskiajan tilanteesta. Tiet ja rintamaat talojen ympärillä olivat todennäköisesti samoilla paikoilla ja saman muotoisina kuin keskiajalla. Erään peltojen keskellä Aimalankankaan jatkeena olevan saarekkeen uskoin olevan mahdollinen kirkonpaikka, varsinkin kun mielestäni löysin sille perusteita perinnetiedosta ja isojakopapereista.
Ehkä kirkon paikka ei ollutkaan Littusen vaan Kierikan puolella? Tämä oletus oli ristiriidassa Heikelin ja nuoremman perinnetiedon, kuten Littusen navetanrakennuksen luulöytöjen, kanssa. Minusta hypoteesini oli kuitenkin esittämisen arvoinen ja kirjoitin sen perusteella jutun Lempäälän Jouluun 2015. Jo ennen jutun ilmestymistä pidin aiheesta esitelmän Lempäälä-Seuran syyskokouksessa. Olin silloin seuran hallituksen jäsen ja varapuheenjohtaja. Esitelmä keräsi hienosti yleisöä ja herätti vilkkaan keskustelun. Tilaisuudessa sain myös kuulla Esko Taustilalta muistitietoa Littusen navetan rakentamisen yhteydessä esiin tulleista luista. Juha Kuismalla oli myös perusteltuja näkemyksiä kirkon sijainnista. Puolustin tietenkin sinnikkäästi omaa hypoteesiani.
Silti ymmärsin, että omalla tietämyksellä en minä eikä kukaan muukaan paikallinen harrastaja voi ratkaista asiaa, vaan siihen tarvitaan arkeologista asiantuntemusta. Turvataan tieteeseen! Esitin Lempäälä-Seuran hallitukselle, että kannattaisi hakea apurahaa arkeologiseen esitutkimukseen Aimalan kirkon paikan löytämiseksi. Puheenjohtaja Pekka Mäenpää ja hallitus tukivat aloitetta ja hakemus tehtiin seuran nimissä. Otin yhteyttä Juha Ruohoseen, joka kiinnostui asiasta heti. Kirjoitin hakemuksen perusteluja ja tein Juhan neuvojen mukaan talousarviota ja aikataulua. Siinä vaiheessa ei vielä tiedetty, missä tarkkaan ottaen kaivettaisiin, vaikka minulla tietenkin oli oma teoriani. Aikataulu osoittautui myös liian kunnianhimoiseksi, kaivauksiin päästiin vasta vuonna 2017 eikä 2016, kuten aluksi toivottiin.
Kiitos Matti Heikkilä!
Hakemus jätettiin Suomen Kulttuurirahaston Pirkanmaan rahastolle tammikuussa 2016 ja onnekkaasti se johti menestykseen. Lempäälä-Seura sai Matti Heikkilän nimikkorahaston viimeiset varat, 3000 euroa. Iloinen yllätys! Ei toki saatu kaikkea, mitä haettiin, mutta pesämuna kuitenkin.
Juhannusaattona 2016 Juha Ruohonen, seuran pj. Pekka Mäenpää ja sihteeri Mikko Tappura sekä minä kävimme paikalla katsomassa kaivausmahdollisuuksia Kierikan ja Littusen vaiheilla. Juha tiiraili maisemaa ja otti kairalla maanäytteitä.
Katselmuksen aloitimme uumoilemastani paikasta Kierikan puolella, jatkoimme rantaan ja palasimme ylöspäin Littusen pellon piennarta.
Juha löysi heti paria kulttuurikasvia, pölkkyruohoa ja tummaa tulikukkaa, jotka viittasivat esihistorialliseen asutukseen. Myöhemmin samana kesänä löysin itse samoja kasveja Sastamalan vanhan kirkon tapulin ympäriltä, kun osasin katsoa. Siellä sain niitä myös samaan kuvaan:
Juha tuli pinnanmuotojen ja maaperän perusteella siihen tulokseen, että otollisin paikka koekaivaukselle olisi Littusen navetan ja vanhan saunarakennuksen välissä olevassa rinteessä. Hänen mukaansa voitaisiin kyllä tehdä koekaivantoja muuallekin, kuten osoittamaani paikkaan Kierikan puolella, mutta se ei selvästikään ollut ensisijainen kohde.
Olinko pettynyt? Ehkä vähän, mutta toisaalta tieteellisen tutkimuksen luonteeseen kuuluu, että hyvä hypoteesi on kumottavissa eikä sitä pidä surra. Tärkeintä on, että on uusia hypoteeseja. En myöskään ollut osannut ottaa huomioon maaperän merkitystä kirkkomaan etsinnässä. Hautausmaa tehtiin keskiajalla ja myöhemminkin hienoon hiekkamaahan.
Tiedonkeruusta tositoimiin
Suunniteltiin alustavasti kaivausten aikataulua. Alkoi näyttää siltä, että tositoimiin päästään vasta keväällä 2017. Paikalla ei voitu noin vain kaivella. Kaivauslupa piti saada maanomistajalta ja myös Museovirastolta, koska seutu oli laajalti muinaismuistoaluetta. Talven aikana sain yhteyden maanomistajaan, Kalevi Aroon, joka alusta lähtien suhtautui kaivauksiin myönteisesti. Hän jopa lupasi taloudellista tukea hankkeelle. Myös Nurmen kyläyhdistys lupasi tukea.
Lähdeaineiston etsintä jatkui. Sain Ruotsin valtionarkistosta Lempäälän kartan 1760-luvulta, josta en aiemmin ollut tiennyt. Samoin hankin Maanmittauslaitokselta Lempäälän ilmakuvakartan vuodelta 1947, joka antoi arvokasta tietoa peltojen rajoista ja paikan rakennuksista ennen nykyisen navetan rakentamista. Historiallinen sanomalehtikirjasto oli myös hyödyllinen lähde. Varsinaista ratkaisevaa tietoa ei kirjallisista lähteistä kuitenkaan löytynyt. Hauskinta oli löytää raportti Lempäälän ruotsalaisen ystävyyskunnan Ulricehamnin tienoilta esiin kaivetusta keskiaikaisesta kyläkirkosta, joka asemansa ja kokonsa puolesta muistutti Ravattulan ja ehkäpä Aimalankin kirkkoa. Sen seinähirret tosin olivat pystysuuntaisia.
Vuodenvaihteessa 2016–2017 Juha sähköisti tunnelmaa löytämällä Museoviraston arkistosta vuonna 1952 tehdyn raportin Littusen navetanrakennuksen aikana tehdyistä luu- ja hautalöydöistä. Tämä oli ensimmäinen konkreettinen todiste siitä, että paikalla oli ollut kirkkomaa ja niin muodoin myös kirkko. Kylmä kevät vähän hyydytti toiveita, mutta toisaalta antoi pelivaraa mm. Museoviraston luvan hankintaan. Lopulta ajankohta lyötiin lukkoon, kerättiin kaivausporukka ja tarvikkeita Juhan listan mukaan. 15.5.2017 lyötiin ensi kerran lapio maaperään. Sää suosi ihmeellisesti kaivauksia. Vapaaehtoisporukka oli motivoitunutta ja asiantuntijat osasivat hommansa.
Loppu onkin arkeologiaa.
Jälkisanat
Ylläoleva teksti, myös otsikko, on kirjoitettu 2.6.2017; sitä ei ole aiemmin julkaistu. Teksti on sellaisenaan, olen tehnyt vain pientä tyylillistä viilausta. Aimalan kaivauksista (2017, 2021) ja niiden tuloksista voi lukea lisää mm. seuraavista lähteistä:
Juha Ruohonen: Oli kirkko Aimalassa. Lempäälä-Seura ja Lempäälän kunta 2018.
—”—: Taruista todeksi. Aimalan keskiaikaisen kirkon jäljillä Lempäälässä. Hiisi 1/2018: 12–20.
—”—: Koekaivaukset Lempäälän Aimalan keskiaikaisella kirkkomaalla. Pirkanmaan Alta: Arkeologisia Tutkimuksia 16/2019. https://issuu.com/vapriikki/docs/pma19netti
Aimalan kirkkoon liittyvästä runo- ja tarinaperinteestä saa tietoa kirjasta:
Aimalan kirkko palaa. Lempäälän 1750-luvun pitäjänkuvaukset ja ensimmäinen kirkko. Toim. Anssi ja Ilkka Mäkinen. Lempäälä-Seura 2021. (Svensk resumé: Kyrkan i Aimalan reser sig ur askan: ortsbeskrivningarna över Lempäälä på 1750-talet och socknens första kyrka.) (Kirja sisältää Ednerin ja Waldeniuksen pitäjänkuvaukset alkukielellä ja suomennettuina sekä niitä valaisevia kirjoituksia, mm. Mikko Heikkilän artikkelin Aimala-runosta kielihistorialliselta kannalta.)
Kirjan taittoi Heini Mäenpää ja kannen suunnitteli Pekka Mäenpää. Viimeksimainittu myös ideoi kirjalle nimeksi mukavasti monimerkityksisen Aimalan kirkko palaa. Kirjaa voi tilata Lempäälä-Seuran verkkosivujen kautta ja sitä on myynnissä seuran tilaisuuksissa.
Blogin teksti ja valokuvat: Ilkka Mäkinen
Kommentit
Lähetä kommentti