Morsiuskivi ja muita kohteita Pyhällön kartassa vuodelta 1783

 Aikaisemmassa postauksessani mainitsin Pyhällössä järven rannalla Niittysaaren pohjoispään kohdalla olevan ison kiven, jolle sain nimen 1783 tehdystä kartasta: Morsiuskivi. Kartta on kopio Ruotsin Rikarkivetissa olevasta alkuperäisestä. En ole toistaiseksi löytänyt vastaavaa karttaa Suomen arkistoista.

 

 

Morsiuskivi (yläreunassa), Niittysaari ja Maasaari Pyhällön kartassa vuodelta 1783.  

Vasemmassa reunassa teksti Salan Callio.

(Alkuperäinen kartta: Riksarkivet, Tukholma.)

 

Lähikuva Morsiuskivesta em. kartassa.

 

Kyselin nykyajan pyhältöläisiltä ja muilta paikkakuntalaisilta, tietäisikö kukaan enemmän tästä Morsiuskivestä, mutta eipä tärpännyt ennen kuin Markku Nieminen Perälästä kertoi kuulleensä toiselta vanhan polven henkilöltä, että jossain Niittysaaren tienoilla olisi Morsiuskivi. 

No, tämä Morsiuskivi on kyllä mantereella n. 10 metrin päässä rannasta. Se on ollut myös 1783 vähän matkan päässä rannasta. Ranta on tuossa kohdassa melko jyrkkä, joten maannousema ei ole radikaalisti muuttanut maisemaa 140 vuodessa. 

 Morsiuskivi nykyään (kuva: IM.)

Morsiuskivi ei ole mikään harvinaisuus Suomessa, niitä on satakunta, kuten kertoo naismerkityksen omaavia paikannimiä tutkinut Kaija Mallat väitöskirjassaan "Naiset rajalla. Kyöpeli, Nainen, Naara(s), Neitsyt, Morsian, Akka ja Ämmä Suomen paikannimissä" (2007). Lähellä morsian-merkitystä ovat myös hää-alkuiset paikannimet. Niitäkin on Lempäälässä. Herralanvuolteen Hääkivellä on kuulemma hukkunut morsiuspari. Myös Miemolan Hiidenvuolteessa on tiettävästi Hääkivi, johon on ajautunut hääseurueen vene. Naapurin Matti kertoi, että myös Liponselän itäpuolellakin on Hääkivi, jolla hän nuorempana kävi, mutta paikalla ollut kiukkuinen ukko kielsi nousemasta sille, liekö sitten ollut pyhä paikka.

Morsiuskiviin liitetään samanlaisia tarinoita kuin hääkiviin. Pyhällön Morsiuskivi (jonka Mallat mainitsee) on järven rannalla, joten siihenkin on voitu liittää tarina onnettomuudesta, mutta se on unohtunut. Veden pinta laski 1700-luvun lopun ja 1800-luvun alun koskenperkauksien johdosta kolmisen metriä, mutta silti Morsiuskivi ei ole ollut ainakaan syvässä vedessä vuosisatoihin, ehkä rantavedessä, joten ihan sen kohdalla on hukkuminen ollut epätodennäköistä.

Mallat mainitsee, että morsian-alkuiset paikannimet eivät tyypillisesti nimeä mitään mahtavia maiseman elementtejä, kuten silmiinpistäviä vuoria tai väkeviä koskia. Tästä voi päätellä, että ne eivät ole kovin vanhoja. Ehkä siis Pyhällön Morsiuskiven nimikin on vasta 1600-1700-luvulta. 

Vanhasta lehtijutusta (Kansantarinointa Laihialta.1. Kirj. nimim. S. L—nen, Pohjankyrö 3.3.1937) luin, että morsiuskiville on saatettu ohikulkiessa heittää kivi lahjaksi, näin Laihialla tekivät etenkin paimenet. Tämäntapainen "uhripaikka" on Vesilahden kirkonkylän vieressä oleva Ämmänhauta, johon heitetään kylläkin risuja, sen päällä on nytkin mahtava risukasa. Pyhällön Morsiuskivellä ei kuitenkaan ole pikkukiviä eikä risujakaan. Lähellä tätä kiveä on kuitenkin toinen pienempi kivi, jonka kyljessä on puuseipäitä vähän kuin katoksen tai laavun aihiona:

Ehkä siinä kuitenkin on muutaman vuoden takainen lasten metsämaja eikä mitään sen kummempaa.

Vuoden 1783 kartassa on muitakin mielenkiintoisia kohteita. 

Pyhällön kylän pohjoisrajalle Häihenmatkan maita vastaan on merkitty kiintopisteitä. Vasemmalla on Talvion mäen lähdet (olisiko lähde vai lähtökivet?), siitä länteen Halkion kifvi, edelleen Ketunkifvi ja rannassa Kurran johdet. En ole vielä käynyt maastossa katsomassa, ovatko kivet vielä vanhoilla paikoillaan, todennäköisesti ovat.

Ketunkiven ja Kurranjohteiden välissä ovat niityt nimeltä Iso Räkiö ja Kurra. Mattila-kirjassa arvelin, että Kurra-niityllä olisi lyöty kurraa eli kiekkoa ja se siis olisi Mattilan alueen ensimmäinen urheilukenttä. 

Nykyisen Pyhällönvuoren kohdalla lukee Häppärös Wuori, joka siis vasta myöhemmin on nimetty Pyhällönvuoreksi. Olisiko Häppäröisvuorella nautittu häppää eli se siis jotenkin olisi pyhien menojen paikka? Vuoren vieressä on Häppärös Vuoren Rahka.  

On kartassa tietenkin kylätonttikin, suunnilleen nykyisellä paikalla:

Etelämpänä lähellä Perälän rajaa on talo, jonka tulkitsen nykyiseksi Hyrkkääläksi:

****

(Teksti: Ilkka Mäkinen.)