Kansainvälinen Tapanilaulu

Viime vuosien päähänpinttymiäni on ollut kerätä tietoa Tapanilaulusta, vanhasta kalevalamittaisesta runosta, jonka eräs edustava toisinto on kirjoitettu muistiin Koskella Tl. Sitkeästi itsenäisenä kuntana pysyttelevä Koski on minulle tärkeä avioliiton kautta (oma sukutaustani on puhtaasti hämäläinen). Yksi lapseni perheineen asuu Koskella. Kiinnostukseni lähti liikkeelle, kun luin koskelaisen toisinnon Matti Kuusen toimittamasta kirjasta Finnish Folk Poetry: Epic (1977, myös kirjan suomenkielisessä versiossa Kalevalaista kertomarunoutta, 1980).

 

Koski Tl.:n Jättälän kylän maisemaa Hepo-ojalta, jonka varrella Joose Hepolan torppa (todennäköisesti) sijaitsi (tarkkaa paikkaa en tiedä). (Kuva: Ilkka Mäkinen.)

 

Tapanilaulun toisinnon tallensi vuonna 1892 Turun lyseon oppilas Juho Severin Liipola (1868–1934) torppari Joose Hepolan (1828–1901) laulamana, koskelaisia kumpikin. Olen näistä henkilöistä ja runosta kirjoittanut artikkelin, joka on julkaistu joululehdessä Koskelainen 2022; toinen versio on julkaistu Lempäälän Joulussa 2023.  Nyt käsillä olevassa kirjoituksessa koetan valaista runon rikasta kansainvälistä taustaa. Tapanilauluun liittyy niin paljon mielenkiintoista folkloristiikkaa, kansatiedettä ja kulttuurihistoriaa, että siihen uhkaa hukkua, joten koetan hillitä itseäni ja pysyä kohtuudessa.

Kuusen kirjan kautta Tapanilaulu tuli myös kansainvälisen tutkimuksen tavoitettavaksi ja nyt koskelaisen torppari Hepolan nimi esiintyy monenkielisissä tutkimuksissa. Tosin jo aiemmin koskelaisen ja yleensä suomalaisen Tapanilauluperinteen kansainvälisiä yhteyksiä ja erityispiirteitä on käsitelty suomen- ja ruotsinkielisissä tutkimuksissa, aina alkaen Julius Krohnin Kantelettaren tutkimuksista (1900). Tuorein perusteellinen Tapanilaulun tarkastelu sisältyy teokseen Laulut ja kirjoitukset. Suullinen ja kirjallinen kulttuuri uuden ajan alun Suomessa (Toim. Kati Kallio jne., 2017, s. 148–184), joskin harmittavasti tekstissä on Hepolan nimi vaihtunut Lepolaksi.

Runon monet variantit ovat luettavissa Suomen kansan vanhat runot -teoksen sivuilla, mutta kaikkein helpoimmin verkossa olevasta palvelusta skvr.fi (hakusanalla Tapanilaulu). Yksi versio sisältyy Kantelettaren runoon Neitsyt Maarian virsi.

 

Normanni-Englannin lahja maailmalle?

 

 Yleisen käsityksen mukaan Tapanilaulu on alunperin sepitetty Englannissa 1200-luvulla ja siihen on kudottu vanhoja legenda-aineksia Etelä-Euroopasta. Runon varhaisin käsikirjoitus on 1430-luvulta. Laulu on Childin balladikokoelmassa (The English and Scottish Popular Ballads, ed. by Francis James Child, 1–5, 1882–98) otsikoitu St. Stephen and Herod (no. 22). Aidon tuntuisen esityksen voi kuunnella Youtubesta (https://www.youtube.com/watch?v=Kjoi3cTJkZE ).

(Huom! Suomennokseni eivät tavoittele runomittaa.)

 

St. Stephen and Herod

                                           Pyhä Tapani ja Herodes

 

Seynt Stevene was a clerk in kyng Herowdes halle,

And seruyd him of bred and cloþ, as euery kyng befalle.

                                           Pyhä Tapani oli palvelija kuningas Herodeksen salissa,

                                           ja tarjoili tälle leipää ja vaatteita aina, kun kuningas käski.

Steuyn out of kechone cam, wyth boris head on honde;

He saw a sterre was fayr and bryzt ouer Bedlem stonde.

                                           Kun Tapani tuli keittiöstä kantaen sian päätä,

                                           hän näki kauniin ja kirkkaan tähden loistavan Betlehemin yllä.

He kyst adoun þe boris hed and went in to þe halle:

”I forsak þe, kyng Herowdes, and þi werkes alle.                             

                                           Hän pudotti sian pään ja meni saliin:

                                           ”Hylkään sinut, kuningas Herodes, ja kaikki työsi.

”I forsak Jjg, kyng Herowdes, and þi werkes alle;

þer is a chyld in Bedlem born is beter þan we alle.”

                                           ”Hylkään sinut, kuningas Herodes, ja kaikki työsi,

                                           Betlehemissä on syntynyt lapsi, meitä kaikkia parempi.”

”Quat eylyt þe, Steuene ? quat is þe befalle?

Lakkyt þe eyþer mete or drynk in kyng Herowdes halle ?”

                                           ”Mikä sinua vaivaa, Tapani, mitä sinulle on tapahtunut?

                                           Puuttuuko sinulta lihaa tai juomaa kuningas Herodeksen salissa?”

”Lakit me neyþer mete ne drynk in kyng Herowdes halle;

þer is a chyld in Bedlem born is beter þan we alle.”

                                           Ei minulta puutu lihaa eikä juomaa kuningas Herodeksen salissa,

                                           on syntynyt lapsi Betlehemissä, meitä kaikkia parempi.”

 "Quat eylyt þe, Steuyn ? art þu wod, or þu gynnyst to brede?

Lakkyt þe eyfþer gold or fe, or ony ryche wede?"

                                           ”Mikä sinua vaivaa, Tapani, oletko hullu vai alatko riidellä?

                                           Kaipaatko kultaa, rahaa tai kalliita vaatteita?”

”Lakyt me neyþer gold ne fe, ne non ryche wede;

þer is a chyld in Bedlem born xal helpyn vs at our nede.”

                                           En kaipaa kultaa, rahaa enkä kalliita vaatteita;

                                           Betlehemissä on syntynyt lapsi, joka täyttää tarpeemme.”

”þat is al so soþ, Steuyn, al so soþ, iwys,

As þis capoun crowe xal þat lyþ here in myn dysh.”

                                           ”Tuo on totta, Tapani, totta tosiaan, vain jos

                                           tämä vadissani makaava salvokukko kiekuu.”

þat word was not so sone seyd, þat word in þat halle,

þe capoun crew Cristus natus est! among þe lordes alle.

                                           Tuskin oli tämä sana lausuttu, sana tässä salissa,

                                           kun kukko kiekui: Cristus natus est! kaikkien lordien keskellä.

”Rysyt vp, myn turmentowres, be to and al be on,

And ledyt Steuyn out of þis town, and stonyt hym wyth ston!”

                                           ”Nouskaa pyövelini, kaksin ja kaikki yhdessä,

                                           ja viekää Tapani ulos kaupungista ja kivittäkää kuoliaaksi!”

Tokyn he Steuene, and stonyd hym in the way

And þerfore is his euyn on Crystes owyn day.

                                           He veivät Tapanin ja kivittivät hänet tiellä

                                           ja sen takia häntä muistetaan Kristuksen omana päivänä.

 

[Alkuteksti: Child Vol I, nr. 22, lainattu teoksesta Tor Johan Hønningstad: Såkornlegenden i kontekst 1150 -1450. Oslo 2017 (https://www.duo.uio.no/handle/10852/58402).]

 

Raamatun sanoma diakoni Stefanuksesta, joka kivitettiin kuoliaaksi alkuseurakunnan alkuvaiheissa, on muuttunut kertomukseksi Herodeksen palvelijasta Tapanista, joka näkee Betlehemin tähden ja kylläkin kivitetään, mutta jo Jeesuksen syntymän aikaan. Henkiin herännyt paistettu kukko oli jo kiertänyt eteläisen puolen Eurooppaa pyhiinvaelluskertomuksissa ennen päätymistään tässä laulussa Herodeksen pöydälle.

 

Skandinavian Tapanilaulu

 

Laulu Tapanista on kuitenkin tunnettu myös Skandinaviassa jo varhain. Tämä käy ilmi erityisesti kahdesta historiallisesta jäänteestä Ruotsissa. Smoolantilaisen Dädesjön pitäjän vanhassa kirkossa on säilynyt 1200-luvulta puupaneeleihin maalattuja kuvia, joista kaksi liittyy Pyhän Tapanin legendaan. Toinen niistä seuraa Apostolien teon tarinaa, mutta toinen kuvaa yhtä episodia Tapanilaulun epäraamatullisessa versiossa. Sama aihe on kiveen hakattuna Uppsalan tuomiokirkon kuorin kauluskivessä, sekin ehkä 1200–1300-luvuilta. Kuvissa Tapani näkee Betlehemin tähden, mutta nyt hän onkin Herodeksen tallipoika, joka on vienyt jouluyönä herransa hevosia lähteelle juomaan. Tutkijat ovat nähneet tässä kytköksen esikristilliseen perinteeseen juottaa keskitalvella hevosia lähteellä, jotta ne pysyisivät terveinä vuoden mittaan. Tapaninpäivän ja hevosten yhteys on tunnettu koko pohjoisessa Euroopassa, myös Suomessa.

 

 

Tapani-Staffan lähteellä hevosten kanssa smoolantilaisen Dädesjön vanhan kirkon kattopaneeliin maalattuna. Tapani ja toinen hevosista katsovat tähteä taivaalla, toinen hevonen tähden kuvajaista veden pinnassa. (Kuva: Tor Svensson/Wikipedia)

 

 

Tapani ja hevoset lähteellä kuvattuna Uppsalan tuomiokirkon kuorin kauluskiveen 1200-luvulla veistetyssä reliefissä. Yksi hevosista ja Tapani katsovat tähteä. Lähteessä kuvastuva tähti puuttuu veistoksesta, mutta pari hevosta katselee kyllä alaspäin kuin näkisivät jotain. (Kuva: Ilkka Mäkinen.)

 

 

Tapaninlaulun monenlaisia toisintoja on talletettu Islantia (ja Grönlantia) lukuunottamatta kaikkialta Pohjoismaista. Norjasta on tosin tallella vain runon rippeitä.

Aloitetaan varhaisimmasta muistiinmerkinnästä. Piispa Erik Pontoppidan painatti 1736 erääseen kirjaansa Tapanilaulun version esimerkkinä pakanallisesta ja paavillisesta hapatuksesta tanskalaisen kansan parissa:

 

Jesusbarnet, Stefan og Herodes

                                           Jeesuslapsi, Tapani ja Herodes

 

En Jomfru ren oprunden er,

en Rose over alle Kvinder:

hun er den væneste, i Verden er,

hun kaldes Himmelens Kejserinde.

                                           Puhdas neitsyt on noussut,

                                           ruusu kaikkien naisten yläpuolella:

                                           hän on suloisin koko maailmassa,

                                           hänet on nimitetty Taivaan Keisarinnaksi.

Hendes Hals saa hvid som Hermelin,

hendes Kinder saa roselig røde:

for hun var saadan en Jomfru fin,

skulde hun vor Herre føde.

                                           Hänen kaulansa on kärpänvalkoinen,

                                           hänen poskensa niin ruusunpunaiset:

                                           sillä hän oli niin hieno neitsyt,

                                           jotta hän voisi synnyttää Herramme.

Gabriel Engel blev til hende sendt,

til Jomfru Maria med Ære:

”Min Herre han haver mig til edes sendt,

I skulle Christi Moder være.”

                                           Enkeli Gabriel lähetettiin hänen luokseen,

                                           kunniallisen neitsyt Marian luokse:

                                           ”Herrani lähetti minut luoksenne,

                                           sillä teistä tulee Kristuksen Äiti.”

Maria svarade saa dertil,

som Gud gav hende i Sinde:

”Mig ske alt efter Guds Villie!

jeg er vor Herre hans Tjenestekvinde.”

                                           Maria vastasi tähän

                                           Jumalan antaman mielen mukaan:

                                           ”Tapahtukoon minulle kaikki Jumalan tahdon mukaan!

                                           Olenhan Herramme palvelijatar.”

Udi to Snese Uger med Barnet hun gik,

foruden al Sorrig og Møde:

men det var paa en Julenat,

den Herre han lod sig føde.

                                           Neljäkymmentä viikkoa hän odotti lasta,

                                           ilman huolia ja vaivaa:

                                           mutta eräänä jouluyönä

                                           Jumala salli itsensä syntyä.

Sanct Stefan han leder de Føler i Vand

alt ved den ljuse Stjærne:

”For vist er nu Profeten fød,

som frelse skal al Verden!”

                                           Pyhä Tapani johdattaa varsat veden luo,

                                           aivan kirkkaan tähden alla:

                                           ”Varmaan on nyt profeetta syntynyt,

                                           joka vapahtaa koko maailman!”             

Kong Herodes han svarede saa dertil:

”Jeg tror ikke denne Tale:

foruden den Hane, paa Bordet staar stegt,

skaar ud sine Vinger at gale.”

                                           Kuningas Herodes vastasi tähän näin:

                                           ”En usko tätä puhetta:

                                           ellei kukko, joka on pöydällä paistettuna,

                                           levitä siipiään ja kieu.”

Den Hen slog ud sine Vinger og gol,

vor Herre hans Fødsels Time:

Herodes faldt af sin kongelig’ Stol,

af Sorrgi begyndte at svime.

                                           Kukko levitti siipensä ja kiekui

                                           Herramme syntymähetkenä:

                                           Herodes putosi valtaistuimeltaan

                                           alkaen surusta pyörtyä.

Kong Herodes sadle Gangeren graa,

til Bethlehem lyster ham at ride:

han vilde der dræbe det lille Barn,

som agted mod hannem at stride.

                                           Kuningas Herodes satuloi harmaan ratsun,

                                           hän halusi ratsastaa Betlehemiin:

                                           hän tahtoi siellä tappaa pikku lapsen,     

                                           joka uskalsi taistella häntä vastaan.

Maria tog Barnet udi hendes Arm,

og Josef tog Asnet tillige:

saa rejste de gjennem det jødiske Land,

til Egypten, som Gud dennem viste.

                                           Maria otti lapsen syliinsä,

                                           ja Joosef otti aasin,

                                           niin matkustivat he juutalaisten maan läpi

                                           Egyptiin, jonka Jumala heille osoitti.

Vel fjortentusinde Børna saa smaa

deres Blod lod han udgyde:

men Jesus var tredive Mile derfra,

før Solen den gik til Hvile.

                                           Yli 14 000 niin pienen lapsen

                                           veren hän vuodatutti:

                                           mutta Jeesus oli kolmekymmenen peninkulman päässä

                                           ennen kuin aurinko meni lepäämään.

[Julkaistu teoksessa Svend Grundtvig: Danmarks Gamle Folkeviser. Kjöbenhavn 1858.]

 

 

Tanskalainen runo on kaksiosainen, alussa kerrotaan suurin piirtein evankeliumien mukaan Marian ilmoituksesta ja lapsen odotuksesta, toisessa osassa kansan suussa muotoutunut tarina tallipoika Tapanista ja Herodeksesta. Näiden kahden aihelman yhdistäminen ei esiinny englantilaisessa laulussa eikä muissa pohjoismaisissa versioissa paitsi Kantelettaren Neitsyt Maarian virressä. Ehkä tämä on merkillepantavaa, mutta ei mennä seikkaan sen syvemmälle.

 

Tapanilaulu tunnetaan myös Fär-saarilta. Siellä sitä kutsutaan nimellä Rudisar vísa (julkaistu ensi kerran 1852). Laulua lauletaan perinteisen piiritanssilaulun tapaan. [Esitys kuunneltavissa Youtubessa https://www.youtube.com/watch?v=YN3XyaVnrc8 .]

 

Fäärin taitoni on heikko, joten suomennos on tapaileva (käännösapua otetaan vastaan!).

 

Rudisar vísa

 

Út kom hann Steffan, hann leit seg í eystan

- og tað sigi eg tær av sonnum -  [Toistetaan joka säkeistössä.]

ovalaga glógvar tann stjørna reysta.

- med øllum Guds heiligu monnum. [Toistetaan joka säkeistössä.]

                                           Tapani meni ulos ja katsoi itään

                                           — ja sen sanon sinulle niin kuin se on

                                           hän näki kirkkaan tähden nousevan

                                           — kaikkien Jumalan pyhimysten kanssa.                    

Inn kom Steffan, hann sigur ífrá:

"Eg sær sól á himli og stjørnu hjá.

                                           Tapani tuli sisään, hän sanoo näin:

                                           ”Näin taivaalla auringon ja tähden.

Eg sær sól á himli og stjørnu standa hjá,

mætur er sá konungur, ið føddur var ígjár.

                                           Näin taivaalla auringon ja tähden,

                                           suuri kuningas on syntynyt eilen.           

Mætur er sá konungur, ið borin er í heim,

tí eg sær sól á himli og stjørnu rein."

                                           Mahtava kuningas on syntynyt kotiin,

                                           sillä näin taivaalla auringon ja puhtaan tähden.”

Rudis heitir á sveina tvá:

"Tit biðið hann Steffan fyri meg inngá!

                                           Herodes sanoo kahdelle rengilleen:

                                           ”Pyytäkää Tapania tulemaan eteeni!

Tit bindið so á honum hond og fót -

vitið, um tann konungur ræður honum bót!

                                           Sitokaa hänet käsistä ja jaloista –

                                           sitten nähdään, voiko se kuningas pelastaa hänet!

Tit stingið mær Steffans eygur út!

vitið um so hjálpir tann konungur so prúð."

                                           Kaivakaa Tapanin silmät ulos!

                                           Sitten nähdään, auttaako se kiltti jumala häntä.”

Bundu teir Steffans hond og fót:

mætur var sá konungur, ið honum ráddi bót.

                                           He sitoivat Tapanin käsistä ja jaloista:

                                           mahtava kuningas pelasti hänet.

Stungu út hans eygu, fell væl í lag:

tó sá hann nátt sum ljósan dag.

                                           He kaivoivat hänen silmänsä ulos käskyn mukaan:

                                           mutta hän näki yhtä hyvin yöllä kuin päivällä.

Í tríati stykki var hanin skorin,

so var hann inn fyri Rudis borin.

                                           Kukko oli leikattu 30 osaan,

                                           ja se tuotiin Herodeksen eteen.

"Tá skuldi eg trúð Steffans tali,

um upp stóð hanin og fór at gala."

                                           ”Sitten uskon Tapanin puhetta,

                                           jos kukko nousee ylös kiekumaan.”

Rudis hann stóð og sá tær á,

at saman førdist hanin, á diskinum lá.

                                           Herodes nousi ylös ja näki

                                           että samassa kukko liikkui pöydällä.

Hann fleyg upp á reyðargull-stól,

hann slóg sína veingi, so fagurt hann gól.

                                           Se lensi punakultaiselle tuolille,

                                           se löi siivillään, niin kauniisti se kiekui.

Hann slóg sína veingi, so fagurt hann gól,

við hvørjari messu tá syngur hann í kór.

                                           Se löi siipiään, niin kauniisti se kiekui,

                                           kaikissa messuissa se lauloi kuorossa.

Rudis heitir á sveina tvá:

"Tit leggið mær saðil á gangara grá!"

                                           Herodes sanoi kahdelle rengilleen:

                                           ”Satuloikaa harmaa ratsuni!”

Saðlið mær tann besta ein!

tí eg vil ríða í Betlaheim.

                                           Satuloikaa minulle niistä paras!

                                           sillä aion ratsastaa Betlehemiin.

Eg vil ríða í Betlaheim

at skoða har tann unga svein.

                                           Ratsastan Betlehemiin

                                           katsomaan sitä poikalasta.

Rudis átti ein rumpuhvítan hest,

hann reið til Betlaheim, sum hann kundi best.

                                           Herodes otti puhtaanvalkean hevosen,

                                           hän ratsasti kohti Betlehemiä niin kovaa kuin pystyi.

Rudis heim í garðin fór,

úti hon Maria fyri honum stóð.

                                           Herodes pääsi perille kaupunkiin,

                                           ulkona seisoi Maria hänen edessään.

"Ver vælkomin, Rudis, higar til mín,

nógvur er blandaður mjøður og vín."

                                           ”Tervetuloa Herodes luokseni,

                                           paljon on sekoitettu simaa ja viiniä.”

"Tú tarft ikki, Maria, fagna meg,

eg vil hava tín son at negla á træ.

                                           ”Älä toivota minua tervetulleeksi, Maria,

                                           sillä haluan naulata poikasi puuhun.       

Tú tarft ikki, Maria, fagna os,

eg vil hava tín son at negla á kross.”

                                           Älä toivota, Maria, meitä tervetulleiksi

                                           sillä haluan naulata poikasi ristille.”

"Vilt tú mín hin sæla son hava,

upp til himla tá mást tú fara."

                                           ”Jos haluat autuaan poikani saada,

                                           sinun täytyy mennä taivaaseen.”

Rudis hann skuldi til himiríkis fara,

tólv Guds einglar teir ringdu honum haðan.

                                           Herodes halusi ajaa taivaaseen,

                                           tusina Jumalan enkeliä käännytti hänet pois.

Rudis hann stoyttist til jørðina niður,

og øll hans indur á vinstru síðu við.

                                           Herodes syöksyi alas maahan,

                                           ja hänen sisälmyksensä vasemmalle puolelleen.

Øll hans indur á vinstru síðu niður,

- og tað sigi eg av sonnum -

sjálvur hin útskotni tók honum við

- med øllum Guds heiligu monnum.

                                           Kaikki sisälmyksensä alas vasemmalle puolelle

                                           — ja sen sanon sinulle niin kuin se on —

                                           itse hylkyläinen otti hänet haltuunsa

                                           — kaikkien Jumalan pyhimysten kanssa. —

[Færøsk anthologi. CCF 167 A. Ole Jespersen. https://www.sumba.fo/Kvadi/Rudisar%20visa.pdf .]

 

Kauhujutun puolelle tässä mentiin! Ruotsista on kirjoitettu muistiin suunnilleen samansisältöinen laulu Ut kommer Staffan (julkaistu 1916), joka alkaa näin:

 

Ut kommer Staffan, på himmelen var,

— vaka med oss julanatt, —                                          [Toistetaan joka säkeistössä.]

i öster upprunnen en stjärna så klar.

— Vaka med oss för oss alla. —              [Toistetaan joka säkeistössä.]

                                            Staffan tulee ulos, taivaalle oli

                                            — valvokaa kanssamme jouluyötä —

                                            idässä noussut tähti niin kirkas.

                                            — Valvokaa kanssamme kaikki yhdessä. —

[jne.]

 

[Sanat ja sävel: https://docplayer.se/136434-Sankt-staffans-visa-ut-kommer-staffan.html .]

                     

Suomalaisten kannalta mielenkiintoisempi on kuitenkin Turunmaan saaristosta kahdelta saarelta, Nötöltä (1923) ja Vänöltä (1924), muistiin merkitty versio, joka on julkaistu 1934 Finlands svenska folkdiktning -julkaisussa (osaV. 1., löytyy SLS:n sivuilta digitoituna https://www.sls.fi/publications/finlands-svenska-folkdiktning/ ).

(Alkutekstin murteellisuuden takia suomennokseeni pitää suhtautua varauksella. Pahoittelen alun asenteellisuutta.)

 

Staffan och Herodes

 

Sankte Staffan en sannelig man.

— troen så väl uppå han —

Och för vår Herres vilje pinte judan han,

och judan honom pinte och krönte honom en sten.

I Rom var han en hurtig dräng

och ingen käresven,

och det var Sankte Staffan.

                                           Pyhä Tapani, hurskas mies.

                                           — uskokaas vaan häntä —                     

                                           Ja meidän Herramme tahdosta hän kiusasi juutalaista,

                                           ja juutalainen piinasi häntä ja kruunasi hänet kivellä.

                                           Roomassa hän oli reipas renki

                                           eikä mikään syytösmies[?],

                                           ja sellainen oli Pyhä Tapani.

Och Staffan han vattnade fålarna fem.

— troen så väl uppå han —                                                                                      [Toistetaan joka säkeistössä.]

Herodes konungen råder över dem.

— ty vår Staffan vare vår styre- och rådeman —          [Toistetaan joka säkeistössä.]

                                           Ja Tapani juotti viittä varsaa.

                                           — uskokaas vaan häntä —

                                           Kuningas Herodes hallitsi niitä.

                                           — sillä meidän Tapani olkoon johto- ja raatimiehemme —

Och Staffan han lutar sig i käldon neder,

och tre ljusa stjärnor såg han där neder.

                                           Ja Tapani hän kumartui alas lähteelle,

                                           ja näki siellä alhaalla kolme kirkasta tähteä.

Och Staffan gick hem och sade därav,

tre ljusa stjärnor i käldon satt.

                                           Ja Tapani meni kotiin ja sanoi siitä,

                                           että kolme kirkasta tähteä kuvastui lähteessä.

Så var där en hane båd stekter och suden,

och inför Herodes konungen buren.

                                           Niin siellä oli kukko sekä paistettu että keitetty,

                                           ja kuningas Herodeksen eteen tuotu.

”Och ä de nu sant, som Staffan nu säger,

så flyg nu upp hane med alla dina fjädrar!”

                                           ”Ja jos nyt on totta, mitä Tapani nyt sanoo,

                                           niin lentäköön nyt kukko kaikkine höyhenineen!”

Och hanen församlade fjädrarna blå,

så flög han upp både hel och god.

                                           Ja kukko keräsi siniset höyhenensä,

                                           niin lennähti hän sekä terveenä että hyvänä.

Hanen flög upp både fattig och god,

Herodes han sätt sig i sorgestol.

                                           Kukko lensi hyvässä rasvassa,

                                           Herodes istahti surutuoliin.

”Ett bättre barn var fött i går,

och inför Herodes går konungen god.”

                                           ”Parempi lapsi syntyi eilen,

                                           ja hänestä tulee kuningas Herodeksen sijaan.”

”Ett bättre barn var fött i sist

och inför Herodes konungen vist.”

                                           ”Parempi lapsi juuri syntyi

                                           ja hänestä tulee Herodeksen sijaan varmasti kuningas.”

”Och huggen av Staffan hand och fot,

det välsigna barnet råder honom bot.”

                                           ”Ja lyökää Tapanilta kädet ja jalat,

                                           siunattu lapsi hänet parantaa.”

”Och huggen av Staffan söder under led,

det välsigna barnet råder honom helt.”

                                           ”Ja lyökää Tapanin jäsenet rikki,

                                           siunattu lapsi tekee hänet kokonaiseksi.”

Herodes han gick sig åt vägen fram,

där möter han Staffan, en liten man.

                                           Herodes tuo kulki tietään edes,

                                           siellä hän tapasi Tapanin, pikku miehen.

Staffan han sätt sig uppå en sten.

Solar och månar skålte honom ren.

                                           Tapani istui kiven päällä.

                                           Auringot ja kuut nostivat hänelle maljan.

Herodes han sätt sig uppå en stock.

Ormar och drakar rann där opp.

                                           Herodes hän istahti hirrelle.

                                           Käärmeet ja lohikäärmeet juoksivat sen päällä.

Och få vi int Staffansbullan full,

så skall vi stå bondens skorsten omkull.

                                           Ja jos emme saa Tapaninpönttöä täyteen,

                                           silloin me kaadamme talonpojan piipun nurin.

Och kan vi int gör bonden värre till men,

så skall vi bär ut varenda sten.

                                           Ja jos emme isännälle muuta jäynää osaa tehdä,

                                           niin sitten kannamme ulos jokaikisen kiven.

Men får vi en sup, slå honom väl full,

— troen så väl uppå han —

så skattar vi dig för en husbonde huld.

— ty vår Staffan vare vår styre- och rådeman —

                                           Mutta jos saamme ryypyn, niin sitten piripintaan,

                                           — uskokaa toki häntä vaan —

                                           silloin pidämme sinua kelpo isäntänä.

                                           — sillä olkoon Tapani johto- ja neuvosmiehemme —

Tack skall ni ha i detta hus!

Här har vi fått ett duktigt rus.

Bröder, låtom oss lustiga vara!

En gång jul om året bara,

fallalarallalarallallej!

                                           Kiitos tähän taloon!

                                           Veljet, olkaamme hilpeitä!

                                           Joulu on kerran vuodessa vaan!

                                           fallalarallalarallallei!

 

[Nagu, Nötö. Sj. Karl Lundström, f. 1851. Uppt. Greta Dahlström 1923. Finlands svenska folkdiktning. V. Folkvisor. 1. Den äldre folkvisan. Helsingfors 1934.]

 

Nyt on tultu Suomen rannikolle. Laulu on tallennettu Turunmaan saaristosta, mutta todennäköisesti se on alunperin tullut ruotsalaisten siirtolaisten mukana Pohjanlahden yli. Jotkut tutkijat arvelevat, että alueen ruotsinkielistä väestöä olisi alunperin tullut Hälsinglandista. Tämä olisi runon siirtymisen kannalta sikäli otollista, että Hälsinglandissa on ollut oma Tapanikulttinsa, koska alueen käännyttäjämarttyyri oli myös Tapani (Staffan tai Stenfinn) nimeltään.

 

Mahdollisuus: Ehkä runo onkin vaeltanut toiseen suuntaan. Hälsinglandin Staffan-marttyyri on voinut antaa aineksia ruotsinkieliseen runoon ja sieltä se on levinnyt skandinaavisten kielten piiriin ja edelleen tanskalaisten mukana Englantiin, jonne skandinaaveilla oli kovasti yhteyksiä. Staffan-parasta ei tullut samanlaista hiippakunnan luomistarinan marttyyriä kuin Henrikistä, koska Uppsalan hiippakunnalla oli jo Erik. Sen vuoksi Staffanin muistoruno on muuntunut vuosisatojen aikana lähes tunnistamattomaksi.

 

Ruotsissa ja Suomessakin on laajalle levinnyt toinen Tapaniin liittyvä ruotsinkielinen laulu, joka alkaa sanoilla Staffan var en stalledräng. Se ammentaa samasta tarinaperinteestä, mutta on ilmeisesti nuorempaa ja vauhdikkaampaa kansanlaulukerrostumaa. Suomenkielisenä sitä ei (tietäääiseni) sellaisenaan tunneta, mutta joissakin tapaninpäivän tiimoilta kerätyissä suomenkielisissä lauluissa on siihen viittaavia aineksia.

 

”Onk’ Tapani koton’?”: Tapani tulee Suomeen.

 

Edellä tarkastellut Tapanilaulun versiot ovat kaikki germaanisten kielten alueelta. Laulu ylitti Suomen rannikolla kieliryhmien rajat siirtyessään ruotsista suomen kielelle. Tämä tapahtui todennäköisesti Varsinais-Suomessa, jossain missä ruotsin- ja suomenkieliset asuivat lähellä toisiaan, ehkä Halikon, Sauvon tai Perniön suunnalla. Koskelta muistiin merkityn toisinnon ovat voineet tuoda mukanaan 1300–1400-luvuilla Halikosta Koskea asuttamaan tulleet. Koskella on Halikkolan kyläkin. Rannikolta ei kuitenkaan ole tiedossa suomenkielisen Tapanilaulun toisintoja, siellä ovat uudemmat perinnekerrostumat työntäneet sen syrjään. Toisaalta runo on suomenkielisenä levinnyt laajalle ja sen versioita on kirjoitettu muistiin kymmeniä Hämeestä ja Ylä-Satakunnasta. On mahdollista, että runo onkin tullut Koskelle siirtyneiden hämäläisten mukana. Tätä kysymystä en tässä pyri ratkaisemaan, jos se on edes mahdollistakaan.

Runomitassa ja käsittelytavassa tapahtui suuria muutoksia kielirajan yli mentäessä, mutta toisaalta suomenkielinen versio Tapanilaulusta säilytti jotakin, mikä oli kaikkialta muualta kadonnut.

Joose Hepolan laulama Tapanilaulu alkaa aidosti koskelaiselta kuulostavalla kysymyksellä, jonka talon oven taakse kertynyt nuorten miesten joukko kovaäänisesti esitti: ”Onk' Tapani koton’?”

Kun joukko päästettiin sisään, se alkoi esittää runoa. Ryhmän keskushahmo oli hevoseksi puettu mies, jota joku talutti riimusta. Esitykseen kuului tanssinomaista liikehdintää, johon viittaa säe: ”Tanttais [= tanssais] toi taitava Tapani”. Tammelasta tunnetaan jouluvalkoperinne, jossa myös naamioiduttiin hevoseksi. Jouluvalkoa talutettiin tapaninpäivänä miesjoukon kera talosta taloon kestityksen toivossa. Samalla esitettiin Tapanilaulua. 

 

 

 

Tammelan Joulu-Valko. Mies näyttää olevan hevosen selässä, mutta kyse on valepuvusta, jonka sisällä mies on. (Kuva: Forssan Museo, Esko Aaltosen kokoelma.)

 

Koskelta muistiinmerkitty Tapanilaulu välittää suhteellisen hyvin kuvattavan tapahtumaketjun, mutta siitä kuitenkin puuttuu joitakin asiayhteyden kannalta tärkeitä säkeitä. Olen niitä poiminut runon muista toisinnoista, joita on luettavissa Suomen kansan vanhojen runojen verkkoversiossa (skvr.fi), ja lisäillyt hakasulkeisiin.

 

Tapanilaulu.

Onk' Tapani koton'?

Tanttais toi taitava Tapani,

 

[Tapani on tallirenki]

Ruake toi Ruatukse' hevosii,

Kaitsi Kiivan konkarei

Jouluyälä puhteella jalo,

Joulu yälä korkialle

Vei hän hepo lähteellä juamaa'.

Eipä hepo vettä juanu',

Eipä piiropää piirannu'.

 

 

Verestäpä toi vikoja etsei.

Eipä hä' verestä vikoja löynny’.

[”Mitäs kuorsut, koiran ruoka,

hirnut, Hiisien hevoinen?”]

[”Sitä kuorsun, korpin ruoka,

hirnun, hiisien hevonen:

uus’ on tähti taivahalla,

pilkku pilvien raossa.”]

Näki hän tähren taivahaas',

Tähre' varjo' lähtehees',

Pilkun pilven ravos’.

Vei hä' hepo lähteeltä kotja,

Kaalikkajalka kaivoltansa.

Kuano toin pilviä piteli,

Häntä pitkä maata veti.

 

Ei toi loimii loimitellu',

Eikä kauroi kaurotellu'.

Meni' mä sitt' Ruatukse' tupaa',

Alta orten, päältä parten.

Vastais Ruatus rualtansa,

Tiihakansa tiskiltänsä:

"Jolles sä ääntänsä vähennä,

Kyll' mä sun ikänsä lyhennä'."

 

"Ny' on syntyny' Jumalan valta,

Paisunu' paremmi'.

Jo mä ny' luavu' Ruatuksesta,

Otan uskon Kiesuksesta,

Parempaahan palvelukseen."

"Sitten mä ton toreksi uskon,

Jos tua kukko laulanee.”

[joka on paistina pöyrällä

höyhenet tuliparassa.]

Rupeis kukko laulamaaha,

Laulo kukko kuuretta farttii,

Kananpoika kahreksatta.

"Sitten mä toin toreksi usko',

Jos toi sonni mylvinee."

Oli jo liha syäty, luu kaluttu,

Käsi kenkinä piretty.

Rupeis sonni mylvimää'

Luillansa luhisemmaa',

Jäsenöilläs järskimäähä'.

"Sitten mä ton toreksi usko',

Jos toi veitsenpää vesonee."

Paiskais veitses permantooho',

Veitsenpää rupeis vesomaa',

Vesois kuusi kultaista vessoo,

Kultalehti kunkin pääsä.

 

"Olukaine' juavukaine'

Juaksee kohren korkomaata,

Niinkuin reki raitjoos myäre',

Ämmä vanha jäätä myäre’.

 

Kortteli viinaa ja kannu oltta

Ei tätä joukkoa vähein holtta.”

 

"Hyvä oli merkki miälesäni

Tullesani tähän kylää',

Semmenkin tähän talloo',

Semmenkin tähän tupaa',

Tiä musta kotaan menee,

Toinen aitta mäellä,

Kolmais keikku kellariihi'.

Kyll' on oltta kellarisa

Tammisesa tynnärisä

Pitäväisen pruntin alla

Koivusen tapin taka’;

 

Punaset on isänän posket,

Levjät on emänän lanteet;

Kipuras' on koira' häntä,

Solmus' on sian sapara,

Kiiltävä on kissan selkä.

Kun miesporukka työnnälsi takaisin ulos, luikautettiin vielä ulos mennessä:

                     "Ih, ha, ha, ha, kaikein perhe karvane’.”

 

Tällaisena huudahdus on Juho Liipolan käsikirjoituksessa (SKS) ja Suomen Kansan Vanhat Runot -teoksessa, mutta kansanrunoustieteilijä Matti Kuusi on kuitenkin painattanut sen em. kirjoissaan rempseämmässä muodossa, "kaikein perse karvane", mikä tuntuisi sopivan paremmin asiayhteyteen. Ehkä lyseolaispoika arkaili kirjoittaa paperille sanan sellaisena kuin se todella lausuttiin.

 

Runon suomalainen uudelleentulkitsija on pannut parastaan. Kansainvälisestä perinteestä tutun kukkoihmeen lisäksi hän on sepittänyt kaksi lisää: jo syöty ja nahkansa kengiksi luovuttanut sonni alkaa mylviä ja liikehtiä, ja vuosikausia veitsenpäänä toiminut puukappale alkaa tehdä versoja.

Teema tähden kuvajaisesta lähteen vedenkalvolla ja hevosesta, joka sen näkee, on säilynyt suomalaisessa Tapanilaulun versiossa ja Dädesjön kattopaneelissa. Aihelmalla on pitkät juuret. Jo varhaiset Palestiinassa käyneet pyhiinvaeltajat kertoivat Jerusalemin ja Betlehemin välisen tien varrella sijaitsevasta kaivosta, jonka vedestä kuvastuvan joulun tähden itämaan tietäjät olivat nähneet. (Olof Gjerdman: Staffan och stjärnan i källan. – Saga och sed. Kung. Gustav Adolfs Akademien årsbok 1943, s. 1–15) Nykyäänkin näytetään Betlehemissä Kolmen tietäjän lähdettä, kylläkin Kristuksen syntymäkirkon sisällä.

Koskella ja suomalaisessa kansanrunossa on siis säilynyt sellaista, joka on aiemmin ollut tunnettua koko Euroopassa, mutta kadonnut muualta. Koskelaisessa toisinnossa on lisäksi tapaninpäivän karnevaalitunnelmaan kuuluvaa mutta itse tarinan suhteen ulkopuolista ainesta. Ilman olutta, viinaa ja nuorta uhoa koko pitkä runo ei olisi säilynyt 1900-luvun alkuun.

                                                                                                                                                                         Kirj. Ilkka Mäkinen

 

[Alunperin teksti oli joulukäännösessee jouluksi 2022; tässä vähän muutettuna.]