David Hinshaw lobbasi Suomelle ASLA-apurahat 75 vuotta sitten

 

 

 

 

David Scull Hinshaw ((1882–1953). Hän kuulemma inhosi keskimmäistä 

nimeään eikä koskaan itse käyttänyt sitä. (Kuva HBL 29.10.1949.)

 

Elokuun 24. päivänä 2024 tuli kuluneeksi 75 vuotta siitä, kun Yhdysvaltain kongressi hyväksyi lain, jolla muutettiin Suomen ensimmäisen maailmansodan jälkeen saamien lainojen korot ja kuoletukset stipendeiksi suomalaisille tiedemiehille ja asiantuntijoille. Näin syntyi ASLA-järjestelmä, jonka nimi saatiin sanojen ”Amerikan Suomen Lainan Apurahat” etukirjaimista.  Se toimii edelleen yhdistettynä laajempaan Fulbright-ohjelmaan, vaikka alkuperäiset lainat on jo aikoja sitten maksettu takaisin. Järjestelmän tuella ovat tuhannet suomalaiset tutkijat ja asiantuntijat päässeet USA:han tutkimaan ja täydentämään tietojaan. Vastaavasti — mutta kuitenkin vähemmän — on  amerikkalaisia vierailevia tutkijoita käynyt Suomessa.  1960-luvun puoliväliin saakka saatiin myös tuhansia amerikkalaisia kirjoja tieteellisiin kirjastoihimme ja laitteita tutkimuksen tarpeisiin.   

 

Apurahajärjestelmä oli Suomella sodanjälkeisissä oloissa kuin Herran lahja, onnekas mutta ansaittu sekoitus otollisia suurpoliittisia suhdanteita, suomalaista sinnikkyyttä ja amerikkalaisten luovaa ideointia.  

 

Suomi maksaa velkansa

 

ASLA-ohjelman alkuhistoria alkaa ensimmäisen maailmansodan vanavedessä.  Vasta itsenäistynyt ja verisen sisällissodan kokenut Suomen Tasavalta sai monien muiden maiden tavoin lainoja Yhdysvalloista alkuvaikeuksien ja suoranaisen nälänhädän voittamiseen.  Viimeistään suuren lamakauden aikana 1930-luvulla muut maat lopettivat velkojensa takaisinmaksun, mutta pieni Suomi jatkoi päättäväisesti (mutta myös Unkari maksoi velkaansa ainakin toiseen maailmansotaan saakka).  Tämä poikkeuksellinen käytös herätti Amerikan lehdistössä huomiota.  Velanmaksu antoi Suomelle valtavan ”goodwillin” Yhdysvalloissa. Suomi-neito ei pelkästään naiviuttaan kiristänyt nälkävyötä, vaan sai siitä hyötyä historiallisten asetelmien käännähtäessä uuteen asentoon.  

 

 

Tällaisella shekillä Suomi maksoi velkaansa joulukuussa 1938. 

Kuva julkaistiin Keskipohjanmaa-lehdessä 14.1.1939.

 

Velanmaksun ohessa talvisota toi Suomen kansainväliseen tietoisuuteen.  Myönteistä huomiota ei kyennyt hämmentämään edes jatkosodan aseveljeys Saksan rinnalla.  Sodan jälkeen Yhdysvaltain ja Neuvostoliiton toveruus rikkoutui ja Suomen asema alkoi näyttää samalla tavalla uhatulta kuin talvisodan aikana.      

 

Lobbausta Suomen hyväksi

 

Vuosina 1947 ja -48 Suomi oli monin tavoin esillä Yhdysvaltain kongressissa.  Aina, kun Suomi puolivuosittain maksoi lyhennyksiä ja korkoja, nousi ääniä vaatimaan velan anteeksiantoa. Joulukuussa 1947 tehtiin sekä senaatissa että edustajainhuoneessa konkreettinen esitys Suomen jäljellä olevan velan ja korkojen muuttamisesta rahastoksi, josta rahoitettaisiin suomalaisten opinto- ja tutkimusmatkoja.

 

Ei pidä unohtaa sitä henkilöä, joka panoksellaan saattoi Suomen velka-asian tyylikkääseen ratkaisuun.  ASLA-lain isä David Hinshaw (1882–1953) oli toiminut jo presidentti Theodore Rooseveltin esikunnassa.  Myöhemmin hän oli presidentti Herbert Hooverin läheinen neuvonantaja ja suuren öljy-yhtiön suhdetoiminnan johtaja, mutta tunnettiin myös kirjailijana.  Kveekarivakaumus johdatti hänet kansainväliseen hyväntekeväisyystyöhön. Hän oli toisen maailmansodan jälkeen tarkastamassa kveekarien avustustoimintaa Suomessa ja kirjoitti sen perusteella kirjan ”An Experiment in Friendship” (1947), jossa jo esitettiin Suomen maksamien summien käyttämistä uskollisen velanmaksajan hyväksi.  Myöhemmin tämä Suomen-ystävä vielä julkaisi laajemmin maatamme esittelevän kirjan ”Heroic Finland” (1952).   

 

Jälkimmäisen kirjan esipuheessa Arvo Puukari kertoo, kuinka hän 1947 Hinshaw’n toimistossa New Yorkissa vieraillessaan kuuli tämän keskustelevan puhelimessa senaattori H. Alexander Smithin kanssa.  Smith kirjoitti lakiesityksen Hinshaw’n kanssa, hankki sille kannattajia ja toimitti sen senaatin käsittelyyn. Kumpikin olivat republikaaneja, mutta esitys sai tukea myös demokraateilta.  Samanlainen aloite tehtiin myös edustajainhuoneessa. Hinshaw’n toiminta oli lobbausta parhaimmillaan ja nimenomaan lobbausta, sillä hän ei ollut kongressin jäsen. Hänellä oli vakaumus ja kontakteja sekä halu ja mahdollisuus käyttää aikaansa muiden vakuuttamiseen asian oikeutuksesta. 

 

Hinshaw’lla oli runsaasti henkilökohtaisia yhteyksiä suomalaisiin.  Suomen huolto ry:n toiminnanjohtaja Arvo Puukari sai Hinshaw’n kirjeiden välityksellä seurata asian edistymistä. Washingtonin-lähettiläämme K. T. Jutila toimitti Hinshaw’lle tietoja esityksen tekemisen tueksi. 

 

Vaaran vuosista vakaampiin oloihin

 

Vuoden 1947 esitykset eivät Yhdysvaltain ulkoministeriön toivomuksesta edenneet, koska se katsoi Suomen tilanteen olevan liian epävarman. Tuli kevät 1948 ja pelätyt YYA-neuvottelut, joissa suomalaiset kuitenkin kykenivät neuvottelemaan siedettävän sopimuksen. Suomi ei mennyt ”Tshekkoslovakian tietä”.  Sopimuksen solmiminen vakaannutti Suomen kansainvälisen aseman, mikä teki mahdolliseksi amerikkalaisille järjestellä velan maksua.  

 

State Departmentin näyttäessä vihreää valoa lakiesitys tehtiin uudelleen kongressissa tammikuussa 1949.  ASLA-laki hyväksyttiin likipitäen yksimielisesti kongressissa 24.8.1949.  Helppous hyväksyä laki juontui, paitsi halusta auttaa Suomea, suureksi osaksi siitä, että ”koko maailman” rahoittamiseen kyllästyneiden amerikkalaisten veronmaksajien dollareita ei tarvinnut suoranaisesti käyttää. 

 

Tärkeää oli myös se, että laki säädettiin kongressin aloitteen pohjalta.  Suomalaisilla ei ollut sanansijaa, mikä oli vain hyväksi. Kahdenvälisiin sopimuksiin perustuvan Fulbright-ohjelman syntyvaiheet Suomen osalta ovat valaisevia tässä yhteydessä.  Suomi oli ensimmäisiä maita, joille 1947 tarjottiin sopimusta.  Se solmittiin kuitenkin vasta 1952.  Suomalaiset halusivat viimeiseen asti varmistaa, ettei sopimus haittaa idänsuhteita, jotka jo olivat estäneet Suomea saamasta Marshall-apua.  

 

Vaikka ASLA-lain ideoijat ja Yhdysvaltain kongressi toimivatkin spontaanisti, olisi sinisilmäistä kuvitella, ettei ainakin State Departmentissa olisi nähty ASLA-lakia siirtona suuressa ulkopoliittisessa pelissä.  Kylmä sota oli syvenemässä ja kaikki, kulttuurikin, alkoi käydä aseeksi ideologioiden välisessä taistelussa, mutta, kuten Helsingin yliopiston ylikirjastonhoitaja Lauri Tudeer sanoi ASLA-laista: ”Jos se on propagandaa, niin se on tervetullutta ja tervettä propagandaa.”

 

Kiitolliset suomalaiset

 

Suomalaiset tarttuivat heille ojennettuun käteen ja organisoivat omalta osaltaan tehokkaasti varojen käytön, perustivat asiaa koordinoivia elimiä ja valitsivat ehdokkaita apurahojen saajiksi, mutta he osasivat osoittaa myös kiitollisuutensa. Suomen ylioppilaat keräsivät kiitosadressin, jonka professori Eino Saari ojensi sekä Hinshaw’lle että senaattori Smithille.  Heti kun ensimmäinen summa kuoletuksia ja korkoja joulukuussa 1949 siirrettiin asianomaiselle apurahatilille, lähettiläs Jutila kävi kiitoskäynnillä State Departmentissa.  Jutilan ehdotuksesta Hinshaw’lle myönnettiin 1950 Suomen Leijonan ritarikunnan komentajamerkki.  Presidentti Paasikivi otti Hinshaw’n vastaan tämän vieraillessa Suomessa 1951 ja keskusteli hänen kanssaan pitkään.  

 

Ehkä ”Suomen-ystävien” aika on ohi kännykkäkansan kohtaloissa, mutta silti voimme arvostaa Hinshaw’n kaltaisia ihmisiä ja samalla miettiä, mitä itse voimme tehdä niiden hyväksi, jotka ovat samanlaisissa vaikeuksissa kuin Suomi 75 vuotta sitten. 

 

Ilkka Mäkinen

Kirjoitus perustuu tekstiin, joka lyhennettynä julkaistiin Aamulehden alakertana 20.8.1999.

 

 

Lipuke, jollaisia liimattiin suomalaisiin kirjastoihin ASLA-varoilla

hankittuihin amerikkalaisiin kirjoihin. Varsinkin valuuttaköyhinä 

vuosina sotien jälkeen tällä avulla oli suuri merkitys.
 

 

Henkilötietoja David Hinshaw’sta saa hänen lapsenlapsena ylläpitämältä WikiTree-sivulta: https://www.wikitree.com/wiki/Hinshaw-821

ASLA-Fulbright -järjestelmästä voi lukea enemmän kirjasta: Finnish-American academic and professional exchanges. Analyses and reminiscences. Helsinki 1983.  

 

ASLA-järjestelmään kuuluneista kirjalahjoituksista, ks.

Ilkka Mäkinen: Kirjallisuuden hätäavusta ASLA-kirjoihin. – Signum 7/1998, s. 143–148.

Sama: ASLA-kirjat 50 vuotta. – Helsingin yliopiston kirjaston tiedotuslehti 42(3): 13–17, 2000.

Sama: Finland Pays Its Debts and Gets Books in Return: ASLA Grants to the Finnish Academic Libraries, 1950-1967.  – Libraries & Culture 36(1): 211–232, 2001.