Kirjavuokraamoja, romaanisarjoja, jatkokertomuksia. Vanhat niteet kertovat kirjakulttuurista.
Käyn läpi vuosien varrella hyllyilleni kerääntyneitä kirjoja. Niitä on tullut divareista ja kirjastojen poistomyynneistä.
Ehkä joku muukin on niistä kiinnostunut. Laitan tähän sarjan kuvia joistakin kirjoista, jotka mielestäni kuvaavat hyvin niitä vaihtuvia keinoja ja käytäntöjä, joiden avulla tieto ja huvi löysivät tiensä kiinnostuneiden silmien eteen 1700-luvulta 1900-luvun alkuun.
Esittelen kirjat tai oikeammin niteet suurinpiirtein painovuoden mukaisessa järjestyksessä. Valikoima on sattumanvarainen, mitä minulla hyllyssä sattuu olemaan, mutta kuvaa mielestäni kirja-, kustannus- ja kirjastomaailman monipuolisuutta.
Uppfostrings-Sällskapets Historiska Bibliothek oli uutteran kansanvalistajan C. C. Gjörwellin (1731–1811) toimittama aikakauskirja. Historiska Bibliothek -aikakauslehdessä julkaistiin yleistajuisia historiallisia tutkimuksia ja matkakuvauksia. Lehteä julkaistiin kahdesti viikossa vihkosina Tukholmassa, mutta sitä toimitettiin myös tilaajille ympäri valtakuntaa. Vihkosten alussa on listoja ennakkotilaajista (prenumeranterne). Yllä olevassa listassa kiinnittää huomiota tilaaja "Passanen (Henr.) Post-Mästare i Gamla-Carleby" eli postimestari Henrik Pasanen Kokkolasta. Muitakin Suomen alueella asuneita tilaajia mainitaan listoissa.
Lehti siis julkaistiin vihkosina. Tilaajan asiana oli sidottaa julkaisu haluamallaan tavalla. Tämän puolivuotisniteen (heinä-joulukuu 1786) omistajaa en tiedä, mutta ainakin sidotustyö on kaunista.
Ruotsin teatterielämä oli vilkasta kustavilaisella ajalla. Se tosin oli kovasti Tukholma-keskeistä, mutta muiden seutujen ihmiset pääsivät osallisiksi samoista elämyksistä lukemalla näytelmien tekstejä, jotka lähes säännönmukaisesti julkaistiin painettuina. Näytelmäjulkaisuja ilmestyi 1700-1800-luvulla satoja. Tähän niteeseen on sidottu kolme näytelmää: "Et Ögnablicks Förseelse, eller Fortsättning af Julie. Comedie i En Act, Blandad med Sång Af Herr Monvel" (Stockholm, Tryckt i Kongl. Tryckeriet,1787), "Fabriks-Filckan. Drame i Tre Acter. Svensk Original [Pehr Ulric Enbom]" (Stockholm, Tryckt hos Henrik A. Nordström, 1796), "Spelaren. Comedie på Vers Uti fem Acter, af Regnard" (Stockholm, tryckt hos Johan C. Holmberg, 1793). Niteen kanteen ja sisäkanteen on kirjoittanut nimensä Lindroos, mutta valitettavasti etunimi puuttuu. Ilmeisesti hän on sidotuttanut vihkosina myydyt näytelmätekstit samoihin kansiin.
Suomalainen(?) merimies(?) I. F. Enquist on joskus 1800-luvulla ostanut kymmenellä Irlannin shillingillä John Malhamin laatiman teoksen "The Naval Gazetteer; or, Seaman's Complete Guide. Containing a Full and Accurate Account, Alphabetically Arranged, of the Several Coasts of all the Countries and Islands in the Known World [jne.]", joka on julkaistu Lontoossa 1801. Hän osti tämän merenkulkijalle hyödyllisen hakuteoksen, jossa mainitaan myös suomalaisia satamia, mahdollisesti Belfastista, koska se aiemmin oli kuulunut sikäläisen kaupallisen lainakirjaston kokoelmiin. 1700- ja 1800-luvulla tällaiset kirjavuokraamot olivat kaupungeissa tyypillisiä kirjanhankintapaikkoja. Niitä oli satoja Englannissa, Ranskassa ja Saksassa, mutta myös Ruotsissa ja Suomessa.
Esimerkiksi Liverpoolisssa toimi 1800-luvun alussa D. Stretchin lainakirjasto, paperikauppa ja kirjansitomo. Tällaisista liikkeistä sai vuokrata luettavakseen tietyn kirjan määrätyllä hinnalla tietyksi ajaksi tai sitten saattoi maksaa kuukausi- tai vuosimaksun, jolloin sai lukea vapaasti mitä vain. Englannissa syntyi lainakirjastoja varten oma kirjatyyppi, "three-decker", kolmikantinen. Lainakirjaston pitäjälle oli edullisempaa vuokrata kolmea nidettä kuin yhtä. Tämä vaikutti myös kirjailijoihin, jotka pyrkivät laventamaan tai mahduttamaan sanottavansa kolmeen niteeseen. Myös tämä kirja, Mrs. Bridget Bluemantlen "The Three Old Maids of the House of Penruddock. A novel." (Lontoo 1806) oli vuokrattavana kolminiteisenä, tässä Vol. II.
Kolmiosainen on tämäkin romaani, C. Hildebrandtin "Interessante Abenteuer eines Türkensklaven; oder die schönen Favoritinnen des Pascha's von Caramanien" (Quedlinburg & Leipzig 1830. Se on kuulunut Schmidtdorffin lainakirjastoon Pietarissa: "Leihbibliothek von Schmidtdorff bey Kakuschkin Brücke, Ecke der 3ten Meschansky, Myronoffs Hause N° 127". Saksalaisten lainakirjastoimperiumi oli siis vallannut Venäjän keisarikunnan pääkaupunginkin.
Myös Tallinnassa, josta 1800-luvulla käytettiin saksalaista muotoa Reval, oli lainakirjastoja, useimmat niistä saksankielisiä, mutta siellä oli ilmeisesti ranskankielentaitoistakin yleisöä. Tämä ranskankielinen leima, "Librairie et Cabinet de lecture", on etukannen sisäpuolella kirjassa "Le Mutilé par X. B. Saintine" (Bruxelles 1832). Josef-Xavier Boniface, kirjailijanimeltä Saintine (1798–1865), oli ranskalainen kirjailija. Kirja vaikuttaa belgialaiselta piraattikopiolta. Kirjakaupan ja lukukabinetin omistajan nimestä en saa selvää. Cabinet de lecture oli nimitys, jolla Ranskassa kutsuttiin kaupallisia lainakirjastoja.
Tartto oli 1800-luvulla niin ikään vahvasti saksalainen kaupunki. Niinpä on luonnollista, että siellä oli saksankielinen kaupallinen lainakirjasto, "der Leih-Bibliothek von Schnakenberg in Dorpat". Romaani, kreivi Ulrich Baudissinin "In engen Kreisen" (Erster Band) jossa tämä lipuke on, on julkaistu 1874 Leipzigissa.
Tässä valikoiman ainoa suomalainen esimerkki. 1800-luvun alun suursuosikin August LaFonainen kirja päätyi Uudenkaarlepyyn kirjastoon, NyCarleby Bibliothek tillhörig. En tosin tiedä, oliko kyse kaupungissa toimineesta lukuseurasta vai sen loppumisen jälkeen toimineesta lainakirjastosta.
Lainakirjastoja syntyi, koska kirjat olivat tyyriitä, syynä sekä lumppupaperin että muiden tuotantokustannusten (kuten käsinladonnan) kalleus. Mutta näitä vaikeuksia koetettiin voittaa. Yksi keino oli julkaista romaaneja aikakauslehdissä. Tukholmassa julkaistiin 1820-luvulla aikakausjulkaisua "Tidskrift för Litteratur, Konst, Luxe och Moder", jonka kevätkauden 1824 numeroiden sivuilla julkaistiin jatkokertomuksena Carl Franz van der Velden (1779–1824) romaani "Malteser-Riddaren" (saks. alkuteos "Die Malteser"). Lehdestä ilmestyi neljä sivua neljänä päivänä viikossa. Jälkikäteen romaanin sisältämät sivut koottiin, sidottiin kirjaksi ja varustettiin irrallisella nimiösivulla, tosin välissä on muita juttuja, pätkiä muista teoksista, historiallisia anekdootteja ja muotiuutisia Pariisista. Sattumalta Maltalaisritarin jaksojen lomassa on myös artikkeli Pariisin lukukabineteista (Läs-kabinetter).
Yksi ratkaisu kirjojen korkeaan hintaan oli perustaa romaanisarjoja, joiden kirjat julkaistiin vihkosina. Myös lehdenkustantajana toiminut L. J. Hjerta alkoi 1830-luvulla julkaista sarjaa "Läse-Bibliothek af den nyaste utländska litteraturen", jossa nimensä mukaan ilmestyi tuoreinta käännöskirjallisuutta. Samoihin aikoihin alkoi N. H. Thomsonin "Kabinets Bibliothek af den nyaste litteratur". Paperikantisten vihkosten koko oli kustannussyistä pieni, vain 10x15 cm. Niitä oli edullista lähettää postitse. Lisäksi tilaaja sai valita halvemman ja kalliimman paperilaadun välillä. Paperin hinta oli nykyistä paljon suurempi osa kirjan hinnasta; tämä suhde muuttui vasta 1800-luvun lopulla, kun alettiin tehdä paperia puusta. Hjertan sarjassa ilmestyi vuonna 1834 vihkoina n:o 13–15 amerikkalaisen James Kirke Pauldingin (1778–1860) "Holländarne i New York eller Nordamerika före Revolutionen". Kaikilla ei ollut varaa sidottaa vihkosia. Nämä vihkoset, sitä halvempaa paperilaatua, on yksinkertaisesti laitettu irrallaan pahvikannen sisälle, selkämykseen on käsin kirjoitettu kirjan nimi.
Kirjoja sai myös kylkiäisinä. Tämä halvimmalle paperille ja pienellä kirjasimella painettu Goldsmithin "Landtpresten i Wakefield" on tullut Lördags-Magasin-lehden liitteenä tilaajalahjana 1861 (koko 10x15 cm). Leimat takakannessa ovat lehtiveron maksun merkkejä (niitä on myös aiemmin esitellyn Malteser-Riddarenin sivuilla).
Kommentit
Lähetä kommentti