Kalevalaista Lempäälästä: Henrik Justanderin muistoruno 1749

 

 

 

Lempäälästä on peräisin muutakin kalevalaista laulua kuin Aimala-runo. Vuonna 1749 kuolleen Lempäälän kirkkoherran Henrik Justanderin (*1676) muistoksi julkaistiin painettu kalevalamittainen muistoruno, jonka titteli alkaa sanoilla "Laumahaisen Lempälässä surun syngiän sumuisen, caipauxen catkeramman". 

 

Sen oli laatinut hänen poikansa Johan Justander (Lempäälä 1713– Turku 1774), joka kirjoitusaikaan oli Turun akatemian matematiikan ja fysiikan dosentti sekä samalla tuomiokapitulin notaari. 

 

Myöhemmin hänestä tuli Maanmittauskomission tähtitieteen observaattori. Kyse oli siis korkeasti oppineesta tiedemiehestä, joka äidinkielenään puhui ruotsia ja kirjoitti sujuvasti latinaa sekä osasi ehkä myös kreikkaa, mutta hallitsi myös suomen kielen niin täydellisesti, että kykeni kirjoittamaan pitkän kalevalamittaisen runon. Paljasjalkaiselle lempääläiselle tämä ei luonnollisesti ollut ylitsepääsemätön haaste.

 Runo on aitoa kalevalamittaa, melkoisen virheetöntä; mukana on vain muutama säe, jotka eivät tunnu sopivan mittaan, mutta laulamalla nekin on voitu toteuttaa mukiinmenevästi. Parhaiten tämänkin kalevalaisen runon ottaa haltuun laulamalla tai ainakin lukemalla ääneen. Monet sanat on kirjoitettu eri tavalla kuin nykyään, mutta pienellä tiirauksella ja ääneen lausumisella niiistä kyllä saa selvän. Toki seassa on sellaisia sanoja, joiden merkitys jää vieraaksi, mutta nekin sulautuvat runon virtaan. 

Mukana on myös sana "hytyri", päähine, jota ei tavata paljon muualta kuin Piispa Henrikin surmavirrestä. Johan Justander on siis tuntenut tämän runon, mikä ei ole ihme, koska sitä laulettiin 1700-luvulla Lempäälässäkin.

Olen kertonut runosta, sen  tekijästä ja kohdehenkilöstä Lempäälän Joulu 2024 -julkaisussa, joten sieltä saa lisätitetoja. 

Julkaisu on luettavissa digitoituna verkossa, mutta sen lukeminen voi olla hankalaa, koska teksti on painettu antiikva-kirjasimella. Sen takia olen tehnyt siitä puhtaaksikirjoituksen, joka on luettavissa alla.

 

 Laumahaisen Lempäläsä
Surun syngiän sumuisen,
Caipauxen catkeramman,
Muinen /
Kirckoherran ja Prowastin Lempäläsä /
Sen
Corkiast’ cunnioitettawan ja corkiast' oppenen
HERRAN /
Mag. Henric
Justanderin
Ylitze /
Joca Liki 73. ajastaian Waelluxens Christillisesti päätti sinä 20. päiwä-
nä Toucocuusa Wuonna 1749 /
Ja
Sen pääle seurawaisena 29. päiwänä Locacuusa haudattin /
Runo wirrellä wisersi
Hänen
Murheseen jälken jänyt
Poicans
Joh. Justanderi.

Laske Laulu Laulajainen
Runoniekka näpiäinen /
Jos on pähäs poikennutta
Ymmärrystä yldäkylla /
Runo rautahan rakenna :
Joszä suitat sydämäldäs /
Runnotulda rumihildas /
Wedä Weisu winhiäinen /
weisu Weicoista monista /
Sisaruxist’ siwohista /
Lempälähän Lambahista /
Jotca joudit johtehellen
Onnettomain Orwolasten /
Sijnä että Isähänsä /
Parwi parhan Paimenensa /
Puolest’ opin oikiamman /
Elämänsä ehiämmän /
Ylitz suuren Suomen Saaren /
Kyllä Cuuluisan Prowastin /
Owat oiwotuxehella /
Mielell’ murhest’ murretulla
Nähnet eräx erjäwän /
Cansa käymisest catowan ;
Jättäwängin jälkehensä
Curjax kyllä culkiaxi /
Omaisensa orwohixi.
    Oh! oh! musta murhellista /
Pitkä päiwä pimiätä /
Aica aiwan ikäwätä!
Cuing’ on carja carcotettu /
Lammas Lauma laitumelda
Harhateillen hajotettu!
Yxi siellä / toinen täällä /
Colmas corpehen cadonnut /

Exyxihin erhehttynyt /
Pojes Parwesta paennut /
Morski / määky murhesansa
Parhan Paimenens perähän /
Suretehen surkiasti
Caiva Carjan Caitziata ;
Hyryelle hyljättynä
Surrotulla sydämellä /
Sanoill’ sangen suruisilla :
Milkä työnä / mikä syynä
Muutoxehen mucomahan /
Ettäs erisit ijäxi
Coto-cuild’ culieskellen /
Lähdit laumastas lymyhyn /
Jätit joucos juoxemahan
Lambahasi laitumelda
Erimahan exymähän /
Joitas johdatit jalosti /
Walpahasti wartioitzit /
Caitzelitkin caunihisti
Wuotta cuusi cuusin kerroin?
Wiszist’ woimahas wähensi
Wirca warsin waikerainen /
Ettäs wihdoin wäsynynnä
Wijttas wiscaisit wisusti /
Hyljäisit hywän hytyris /
Saatit sauwasi salohon /
Riensit rauhaan radalda
Ratki rauhatomahalda /
Menit mielell’ makialla
Mahan manderen majoin
Lepoon luitas laskemahan.

Näin on Lauman Laitumelda
Carjan caitzia cadonnut :
Eikä olle ollengansa
Edes Käypä kärkiätä /
Laumahaisen Leitzaiata
Joca Joucon järjestyxes’
Caiken cutzuisi cocohon /
Soitais sarwell’ seurahansa /
Toisi torwella tykönsä /
Sauwallansa saattahaisi /
Hosuhisi hunningoilda
Omiansa ohiaellen
Ratki oikialle radalle :
Joca Joucos janowaisi
Johtehelle johdataisi /
Corpeen cotoo cadonneita
Cohisewall’ calliosta
Wirrall’ wiliald’ wirwotaisi /
Caritzoita caitzelisi
Nijtyill’ nuorill’ newaihilla /
Wisust’ wielä wiheriällä
Ruoholl’ ruockis runsahasti /
Lähetäisi leikitellen
Lammas laumans lähteille /
Wuorill wuohet wohlinensa /
Eläimetkin ilkijämmät
Sauwallansa soittahaisi
Calwamahan callioita :
Cuca corkest’ corgotetull’
Änellänsä exywäisi
Lepoon leitzais’ lambaisians :
Cuca lauman lewäteszä
Walpahasti wartioitzis /
Wiriäst’ waaroist warielisi
Mieckan wainojan wäestä :
Cuca cauwas carcotaisi
Pedot pahat Pettäwäiset /
Sudet semmengin sohisi /
Ketut Cansa cawalimmat
Sauwallansa samohisi
Pojes Piendarein parista.    

Eik’ ol’ enä eläwisä /
Eikä tule tuonelasta
Cotia callis Caitziamme /
Paras Päämme Paimenemme
Laumaans leitzaman lewolle /
Jota toivoisimm’ todella /
Soisimm’ sangen sydämestäm?
Mutta muutos mahdotoinen
Toiwomm’ tyhiäxi tekewi :
Tuiman Tuonehen tuwista
Suottaa suodan saawuitetta :
Jonga julma juonickainen
Touco turmele tuhaxi /
Mustax’ mullax’ murtelepi /
Turhan toiwotaan tacaisin
Palajamaan päsewähän.
Mitäs sitten maininemma
Murhellisis menoisamme /
Coska käänämm’ catzannomme
Pälle pahan palkioxi /
Muistelemme mutamia
Endisiä aikoihia /
Joina Joucohomme joudui
Paimenexi Parahaxi
Miesi mainittu monasti /
Wielä wiszisti weremme
Lijcu liemi liuckahainen /
Kipiäst’ käypi carwallemme /
Suruun sytty surkiamman
Säriehetty sydämmemme
Ettei erostamm’ erinnyt
Mustas’ muinen murhesamme
Eikä wäijynyt wäkeensä
Tuonen tulen tuimihimman
Waarois aiwan waikijoisa
Alla werisen Wenäjän /
Joina miehet muhkiatkin
Ahdistettitin alastoina /
Teurax’ taiwall’ talwiselle
Temmattihin tandereelle ;
Joina wihainen Wenäjä
Waati waiwaisild’ weroa
Rijsti Rijsui riettahasti /
Pani parki paliahaxi /
Jywä Saalihimme Salot
Teki tyyni tyhiähäxi /
Corjas Carjat caickinaiset ;
Juhdat jouckohon jouduit /
Olit oljet aldihixi /
Heinät Häijyll’ huowihille ;
Witein wielä wimeisetkin
Ruumenetkin Raukaisilda.      

Silloin suru  Surkiainen
Walituskin waikiainen /
Parcu poru polohoisten
Lemehitten lambahaisten
Kiwisteli kipiästi /
Murteli sydän munuista
Wacahimman Wartiamme /
Jot’ ei kärsiä käennyt /
Mutta meni mielellänsä /
Coki cohden cohdaltansa
Tammerkosken cohinata /
Johon julma jouckonensa
Cotca Costian cohusta
Oli joutunut jaolle :
Riensi ratki rohkiasti
Rucoileman Ruhtinata
GALIZIA cawalata :
Että estelis eräxi
Cansahansa cauhiamman /
Murhaitten menetystä :
Annais armonsa awuxi
Rauckahille raadelduille :
Päästäis päiwistä pahoista
Wapa-kiriall’ kindiällä.
Tämän tapaisi todella /
Löysi lemmen Leicarilda /
Armon aiwotun osaisi /
Lewon laitti Lempälälle.
Waicka waiwoja wähetä
Tällä taisi tawahalla
Laumahansa lawiamman /
Täyty cuitengin cotoa
Omald’ maalda mandereelda
Lammas laumans laitumelda
Curian muodoll’ culieskella :
Anda itzens aldihixi
ZAARIN suuren salihixi /
Fangihixi Wenäjällen.
Näimbä näytti neuollinen
Eläisänsa Ihanaisin
Lembe Laumans Leitzaiainen /
Wartiamme werratoinen /
Sanan Saattajamm’ suloinen
Rackaudens rauckaisille /
Curiille Cuulioillens.

Oh jos olis ollesansa
Woinut wielä wijwyttellä
Walius waiwaistens wajasa ;
Suonut suoten suojelluxens /
Langohillens Lapsihillens
Cansa Curiall’ Cumpanillens
Parahalle Puolisallens ;
Seuracunnallens suloisen
Wartiansa wacahimman! 

Waan ei elänyt ijäxi
Warsin waiwoista wäsynyt :
Nyt on pojes poickenuunna
Mennehyynnä muille maille /
Maille oudoille omilda.
Cuiteng’ wielä wimesexi
Seurastamme sijrettyä
Suotuisesti suloisesti
Jälken jääpä jouckohonsa
Waarois walpaxi waroitti;
Käski köyttä cupehita
Wyöllä warsin wahwimmalla
Itzecungin itzehensä
Uscon nuoralla niwellä
JEsuxehen Christuxehen /
Sielun Sulhaan suloisehen :
Toiwo’ turwalla todella /
Wihdoin waiwoi woittanunna /
Pyhään parween pääsenyynnä
Toinen toistansa todella
Cohtawahan cunniasa /
Riemuhussa runsahasa
Taiwan Cuoris caunihisa.
Jota luja lohdutusta
Jälken jäneill’ jätettyä /
Cosca maini muistohomme /
Sydän surust’ surkastupi /
Eikä mene mielestämme
Aika aiwan armiainen /
Joka ole oleskella
Seuras sangen suloisesa
Paimenemme parahimman.

 Lewätkön sijs läwohosa
Ison Äitinsä powesa!
Sielun itze ilohosa
Ilohoitacon Jumala /
Riemuhulla rawitkohon
Taiwaan suuresa salisa !!!