Henkivakuutusaatteen lauluja

 

Alkuperheeni asui vuosina 1954–57 Espoon Viherlaakson Penttilässä, jossa oli vakuutusyhtiö Salaman kurssipaikka. Isämme oli siellä puutarhurina. Tästä ajasta jäänteenä on suvun papereissa säilynyt pari monistetta, joissa on laulujen sanoja vakuutusväen kurssien tilaisuuksiin. Lisäksi on säilynyt Ola Fogelbergin piirroksia sisältävä Salaman sarjakuvakirja, jonka kannesta on tämän postauksen otsikkokuva.

Henkivakuutusten myynti oli entiseen aikaan asiamiesten tehtävänä. Asiamiehet saivat työstään korvausta tehtyjen vakuutusten mukaan. Työ oli kai useimmille sivuhommaa. Vakuutusten myyjille pidettiin Penttilässä kursseja, joiden yhteydessä pidettäviin illanviettoihin tarvittiin aineistoa yhteislauluihin. Meillä olevissa monisteissa on enimmäkseen aikakauden tunnettuja lauluja, mutta mukana on myös erityisesti salamalaisia varten tehtyjä lauluja, kuten alla olevat Salaman marssi ja Penttilän valssi. Laulujen tekijöitä en tiedä.

 Salaman marssi

Yks’ on meillä aate kaunis, suuri,
yksi suunta, yksi määränpää,
yks’ on meillä pyrkimysten juuri:
tielle kuolon luoda elämää.
Salamalainen, mies ja nainen,
uupua et saa!
Salamalainen, mies ja nainen,
onnehen vie maa!

Suomalaisuus, Salaman viiri,
meitä johtaa halki vastusten.
Yli maan jo maine meistä kiiri,
näkyi jälki isäin iskujen.
Salamalainen, mies ja nainen,
uupua et saa!
Salamalainen, mies ja nainen,
onnehen vie maa!

Nosta pääsi vanha taikka nuori,
meidän tahtiin astu askeleet!
Iske päin, vaikk’ edessäs ois vuori,
sitä vaatii kalliit perinteet!
Salamalainen, mies ja nainen,
uupua et saa!
Salamalainen, mies ja nainen,
onnehen vie maa!

Taisteluun siis kaikki yhtykäämme,
kylki kylkehen ja rintamaan,
siksi kunnes onnellisna näämme
koko suomalaisen synnyinmaan!
Salamalainen, mies ja nainen,
uupua et saa!
Salamalainen, mies ja nainen,
onnehen vie maa!


Penttilän valssi

Penttilä, sun luoksesi mä kaipaan ain,
sua muistelen mä päivin öin.
Sä aina, rakas, aatoksissain olet vain,
sadun seppelöin sun haavevöin.
Penttilän palsta on
ihana, verraton.
Aina mun mieleeni muistuvat
sauna sen ja lahdelmat.
Sinne käy tieni ain,   
sinne oi, sinne vain.
Siellä on kuutamo kaunoinen
sinne haaveilen.

Sun siltasi, sun käytäväs ja nurmes nuo
nään loistehessa auringon,
ja kuun, mi sädekimppujensa hohteen luo
sulle suoden sulosuutelon.

Penttilä, sun tenniskenttäs santoineen
mun syömein veivät multa pois.
Sun Lippajärves kaislaisine rantoineen
kuin lemmenuni suuri ois.

Penttilä, sun luoksesi mä kaipailen
mun riemujeni sunnuntai.
Oi saisinpa taas kohta nähdä päivän sen
kun tieni sinun helmahasi sai!
Penttilän palsta on
ihana, verraton.
Aina mun mieleeni muistuvat
sauna sen ja lahdelmat.
Sinne käy tieni ain,
sinne oi, sinne vain.
Siellä on kuutamo kaunoinen,
sinne haaveilen.