Paloiko Telkäntaipaleen ensimmäinen puukirkko 1460-luvulla?

Säkeitä Aimalan kirkon poltosta kertovasta runosta ns. Bergiuksen kopiosta (1878).

[Tästä kirjoituksesta on julkaistu ensimmäinen versio Lempäälän-Vesilahden Sanomissa 16.7.2023; tässä teksti on tarkistettuna ja kuvioilla täydennettynä.]

Lempäälän Pyhän Birgitan ja Magdalenan kirkon historiaa on tutkittu poikkeuksellisen syvällisesti. Tästä on ensi sijassa kiittäminen arkeologi Markus Hiekkasta. Hän johti perusteellisia tutkimuksia kirkossa vuonna 1983. Museoviraston sivuilla on julkaistu digitoituna Hiekkasen laatima alkuperäinen raportti vuoden 1983 kaivauksista. Niihin liittyvät puulusto- eli dendrokronologiset analyysit osoittivat, että kirkko on rakennettu 1500-luvun alkuvuosina.

Hiekkanen on julkaissut Lempäälän kirkon vaiheista ja kaivausten tuloksista yleistajuisen kuvauksen Lempäälän Joulussa 2011. Kirkko saa myös asiantuntevan esittelyn hänen teoksessaan Suomen keskiajan kivikirkot (3. p. 2014) ja sen ruotsinkielisessä versiossa Finlands medeltida stenkyrkor (2020). Viimeisimmän synteesinsä lempääläisten kirkkojen vaiheista Hiekkanen esitti vuoden 2021 Birgitta-viikkojen keskiaikaseminaarissa.

Kotiseudun kirkon historiasta kiinnostuneella on siis valtava tietomäärä käytettävissään. Tämä ei tarkoita, ettei tutkittavaa enää olisi. Kaivausten ja muiden tutkimusten antama tieto ei toistaiseksi ole voinut antaa lopullista vastausta esimerkiksi kysymykseen: Edelsikö kivikirkkoa yksi vai kaksi puukirkkoa? Kysymystä voisi vielä tarkentaa siten, että kyse on katolisista kirkoista. Juha Kuisman mukaan paikalla on voinut ennen niitä olla ollut ortodoksinen pyhättö, mutta sitä ei tässä artikkelissa käsitellä.

Kirkolliset arvoesineet

Hiekkanen ei löytänyt kirkon kaivauksissa mitään, joka olisi osoittanut paikalla olleen aiemman puukirkon, vaikka todennäköisesti siinä sellainen on ollut. Kun samalle paikalle rakennetaan kirkko toisensa jälkeen, entisten jäljet häviävät. Hän kuitenkin pitää mahdollisena, että paikalla on ollut kaksikin peräkkäistä puukirkkoa.

Eräät vuoden 1983 löydöt mielestäni tukevat teoriaa kahdesta puukirkosta, joista ensimmäinen on voinut palaa.
 
Ensinnäkin Birgitan kirkossa on säilynyt kirkollista arvoesineistöä vain 1400-luvun lopulta ja 1500-luvun alusta. Kirkossa näistä on nykyään vain vaikuttava triumfikrusifiksi. Kansallismuseossa säilytetään pienempää krusifiksia, jossa on vuorikristalleja sakaroiden päissä, ja ritari Yrjänää esittävää veistosta. Vanhemman arvoesineistön puutteen voi selittää varhaisen kirkon palo.

Vesilahti sen sijaan voi ylpeillä pyhimyksenkuvilla ja muulla aineistolla, jotka ovat peräisin 1400-luvun alkupuolelta. Vesilahden upea puinen kastemalja on valmistettu puusta, joka on kaadettu jonakin vuonna välillä 1425–1440. Tämä varmistui Hiekkasen aloitteesta tehdyn puulustotutkimuksen ansiosta. Kastemalja on siis tehty Vesilahden ensimmäiseen puukirkkoon Aimalan kirkon palon jälkeen. Näin ollen Vesilahden ensimmäinen puukirkko ei ole palanut, sillä sikäläisiä 1400-luvun alun arvotavaroita on niin paljon, että kaikkia ei olisi ehditty kiikuttaa ulos palavasta kirkosta.

Keskiaikaiset kolikot

 

Lempäälän kirkosta vuoden 1983 kaivauksissa löytyneet kolikot ajoitettuina. (Lähde: Markus Hiekkanen: Archaeology of the Medieval Stone Church of Lempäälä in Satakunta, Finland. Finds from prehistorical and historical times. – Fennoscandia Archaeologica IlI (1986).)

Vuoden 1983 kaivauksissa Lempäälän kirkon runkohuoneesta (eli keskiaikaisesta kirkkosalista) löytyi viisitoista keskiaikaista kolikkoa, sakaristosta yksi muita vanhempi. Kolikoiden lyöntiaika oli tutkimusten alkuvaiheessa tärkeä tekijä kivikirkon rakentamisaikaa määriteltäessä. Sakaristosta löytyneestä 1300-luvun kolikosta Hiekkanen sanoo, että ”se on saattanut joutua paikalle ennen kuin se valittiin kirkonsijaksi tai sitten se on ollut pitkään kierrossa”. Toisaalta, kun paikalle rakennettiin puukirkkoa 1400-luvun alussa, ei 1300-luku ollut kaukana. Kolikko on voinut pudota puukirkon ulkopuolellekin.

Muutama runkohuoneesta löytynyt kolikko on ajalta ennen 1400-luvun puoltaväliä, mutta ne ovat Hiekkasen mukaan voineet olla pitkään kierrossa. Oleellisimpia ovat kuitenkin ne kymmenen kolikkoa, jotka on lyöty 1470-luvulla. Hiekkasen mukaan ne osaltaan vahvistavat kivikirkon ajoitusta 1500-luvun alkuun, mutta voisivatko ne myös tukea käsitystä, että varhainen puukirkko paloi 1460-luvulla tai 1470-luvun alussa?  Vanhemmat kolikot ovat hävinneet, siis sulaneet tulipalossa.

Sulanutta metallia palaneen puukirkon paikalla?

Hiekkasen laatimassa vuoden 1983 kaivausten löytöluettelossa on mainintoja sulaneen metallin palasista. Niitä on yhteensä runsaat 40 kpl. Voisiko niillä olla merkitystä, kun ratkaistaan varhaisen puukirkon arvoitusta? Mistä tällainen määrä sulaneen metallin kappaleita on voinut tulla, ellei kolikoista ja muista ei-rautaesineistä tulipalon seurauksena?

 Sulanutta metallia löytyi keskiaikaisen runkohuoneen länsireunasta kuorin rajoille. Löytöalue on merkitty alla olevaan kirkon pohjapiirrokseen punaisella:

Kirkon kuorista palasia ei löytynyt eikä myöskään runkohuoneen eteläosasta. Sakariston lattian alta oven länsipuolelta löytyi pari kappaletta. Sulaneen metallin (kuten muidenkin löytöjen) löytöpaikat on määritetty löytöluettelossa puolen metrin tarkkuudella, poikkeuksena viisi kappaletta, joiden löytöpaikaksi ilmaistaan täsmentämättä länsisakara.

Jos sulanut metalli on peräisin varhaisesta puukirkosta, sen kooksi voi arvioida n. 7 x 14/15 metriä, siis yksi hirren pituus kertaa kaksi hirren pituutta, pari kertaa Aimalan kirkkoa suurempi pyhättö. Sen pohjoisseinä olisi ollut heti kivikirkon pohjoisseinän eteläpuolella.

Kirkko paloi siis ehkä 1460-luvulla tai 1470-luvun alussa. Uusi puukirkko rakennettiin vanhan sijalle, ja samalle paikalle (ehkä puukirkon ympärille) rakennettiin muutaman vuosikymmenen kuluttua kivikirkko.

Asiaan voisi vielä tuoda lisävalaistusta tieto siitä, mistä kohdista runkohuonetta säilyneet kolikot löytyivät, mutta tätä tieto en ole kyselyistä ja etsinnöistä huolimatta saanut käsiini. Löytöpaikat on varmasti kirjattu kaivauksia tehtäessä, mutta tiedot ovat hävinneet tai sekaantuneet Museoviraston arkistossa tai eivät ole sinne tulleet. Toivo kuitenkin vielä elää, että tiedot lopulta löytyvät.

Telkäntaipaleen puukirkon palo 1460-luvulla on voinut tuoda oman sävynsä Aimala-runoon: Lempoisten Tarikan Birgitta-piika ehkä näkikin kirkon palonkajon 1460-luvun lopulla, mutta tämä episodi sulautui vanhemman kirkon polttorunoon. Tai sitten Aimalan kirkko ei ollenkaan palanut vaan hylättiin ja purettiin, mihin eri tahoilta — Lempäälän ulkopuolelta — kertyneet perimätiedot viittaavat, ja kirkonpolttoruno siten kuvaakin 1460-luvun tulipaloa.

Ks.myös postauksiani:

Jättiläiset rakentamassa Raision, Lempäälän ja Arbrån kirkkoja

Pyhä Birgitta ja Pyhä Maria Magdalena kannetaan Lempäälän kirkkoon — historiallinen kuvaelma Birgitan markkinoilla 4.10.2025

Muutamia havaintoja Lempäälän kirkosta

Varför förblev kyrkan av S:ta Birgitta i Lempäälä ofullbordad?

Aimala mielessäin