Asutettiinko Haurala kylä ensimmäisenä Lempäälässä?

 
 

”Sitä milloin tämä Lempäälän pitäjä on asutettu ei voida sanoa, mutta se tiedetään, että se on Suomen vanhimpien pitäjien joukossa, sillä se on ollut asuttu jo Tempore Cremationis eli polttohautauksen aikakaudella, minkä osoittavat nelikulmaiset ja pitkänomaiset kivilatomukset Päivääniemessä, joka sijaitsee neljännespeninkulman päässä Hauralan kylästä lounaaseen Toutosen järven toisella puolella Hietaniemen lähellä. Näillä kivillä Lempäälän ja Vesilahden asukkaat polttivat vainajansa pakanuuden aikana, mikä onkin hyvin uskottavaa, sillä Hauralan kylän sanotaan olevat koko pitäjän vanhimman, mistä vanhassa runossa sanotaan: Haurala kyliä vanhin – ja mainittu Päivääniemi kuuluu yhä Hauralan kylään.”

” §: 2. Hvad tid denna Lempälä Socken fått innevånare, kan man icke säga men det vet man, att hon är en ibland de äldsta Socknar i Finland; ty hon har varit bebodd redan tempore Cremationis, eller i bränne åldern, hvilket de fyrkantiga och aflånga stenläggninggar i Päiväniemi utvisa; hvilken ligger fjerdedels mihl belägen ifrån Haurala byn öfver sjön Toutonen i sydväst ej långt från Hjetanjemi, uppå hvilka innevånarena i Lempälä och Wesilax,uti hedendomen förbrändt deras döda, hvilket är så mycket mera troligt, som Haurala byn skall vara den äldsta uti hela socken, hvarom står i Runan: Haurala kyliä vanhin och bemälte Päiväniemi är ännu Haurala byn tillhörig.”

Yllä on ote Michaël Waldeniuksen pitäjänkuvauksesta 1750-luvulta (alkuteksti ja suomennos teoksessa Aimalan kirkko palaa, 2021). Sanonta Hauralan vanhuudesta on kyllä elänyt myös kansan suussa, joten on pidetty itsestään selvyytenä, että Lempäälän kylistä juuri Haurala olisi ensin asutettu.

Sanontaa ei kuitenkaan pidä ottaa sananmukaisesti.  

Lempäälän nimeen kätkeytyy myös paikkakunnan muinaishistoria. Mielestäni parhaan selityksen Lempäälän nimelle on antanut Mikko Heikkilä kirjoituksessaan Lempäälän-Vesilahden Sanomissa 23.7.2020. Heikkilä lähtee onomastikkojen eli paikannimitutkijoiden perusoletuksesta, jonka mukaan useimpien vanhojen paikannimien, joissa on pääte -la/lä, taustalla on miehen nimi. Lempäälään tuli ensimmäisinä suomenkielisinä vakinaisina asuttajina suku tai perhe, jonka päämies oli Lempiä tai Lempijä. Samoilla laduilla on Saulo Kepsu teoksessaan Hämeen kylännimet (2022, s. 265), vaikka Lempoisten ja Lempäälän nimien toisiinsa kytkeytyminen aiheuttaa hänelle hieman ongelmia. (Olen käsitellyt Lempäälän nimen taustoja laajemmin blogipostauksessani Lempäälän pitäjän nimestä .)

Tästä on vain hienon hieno hyppäys Juha Kuisman käsitykseen ((Lemmon arvoitus 2002, Lempääläinen paikannimikirja 2012, LVS 23.11.2015), että paikkakunnan alkuperäinen nimi on ollut Lempää. Sen takia perinteisesti paikkakuntalaisia kutsutaan lempääläisiksi.

Lempää oli siis paikkakunnan ensimmäinen asutuskeskittymä ja samalla se oli koko nykyisen Lempäälän alueen nimitys, vaikka niin kaukana muinaisuudessa ei rajoja ollut täsmällisesti määritelty. Lempää oli samalla kylä ja pitäjä. Lempää on voinut käsittää myös nykyisen Vesilahden. Lempään hiisi eli muinaisuskonnon palvontapaikka oli Hyssyn- eli Hiidenvuori, jonka sekä Edner että Waldenius mainitsevat pitäjänkuvauksissaan. Vainajat haudattiin Päivääniemeen, jonka kivillä Waldeniuksen mukaan ”Lempäälän ja Vesilahden asukkaat polttivat vainajansa pakanuuden aikana”. Päivääniemi lienee Lempään ohella Lempäälän vanhinta nimikerrostumaa, tai vielä vanhempaa.

Kun Lempään ydinalueen, nykyisen Lempoisten, asutus vahvistui, tuli ahdasta, ja niinpä sieltä lähti perheitä uusille Lempään alueen sijoille, ensimmäisenä Hauralaan. Tässä mielessä Haurala on Lempäälän vanhin kylä, siis ensimmäinen Lempäästä erilleen kuroutunut asutusalue.