Karhunperän pöytälaatikko

  Suomen sisällissota 1918 ranskalaisen lehtimiehen silmin: Helsinki—Tampere—Toijala     Sisällissotamme ei ollut vain keskinäistä välienselvittelyä, vaan se oli, kuten historioitsijat meille tähdentävät, yksi sivunäyttämö ensimmäisen maailmansodan ja Venäjän vallankumouksen draamassa. Ulkopuolisten silminnäkijäkuvauksia ei onnettomasta kahinastamme ole kovin paljon, ruotsalaisia vapaaehtoisia lukuun ottamatta, joskin hekin olivat puolensa valinneet eivätkä siis todella ulkopuolisia. Niinpä ranskalaisen lehtimiehen Claude Anetin raportti La Révolution Russe , jossa kurkistetaan itseään raatelevaan Suomeenkin, on erityisen kiinnostava. Se julkaistiin neljänä niteenä vuosina 1917–1919. Vuonna 2007 siitä julkaistiin toimitettu ja kommentoitu laitos, mutta alkuteoskin on saatavissa sekä elektronisena Ranskan kansalliskirjaston Gallica-palvelusta (gallica.bnf.fr) että kirjana Suomen kansalliskirjastosta.   Claude Anet (kuva: Wikipedia)

          Lempäälän S-marketista ostettuja korvapuusteja (kuva: IM).  Jutun kuvat omiani ellei toisin mainita.   Kirjoitin kymmenen vuotta sitten suomalaisen korvapuustin 160-vuotisen historian kunniaksi artikkelin Korvapuustin juhlavuosi , jonka julkaisi Hiidenkivi-lehti vuonna 2011. Hiidenkiven julkaiseminen lopetettiin 2012, mutta sen sisältö oli luettavissa verkosta, ja niin muodoin myös artikkelini. Äskettäin kuitenkin huomasin, että Hiidenkiven aineisto on hävinnyt eikä artikkelianikaan voi verkosta enää lukea, mikä on harmi, koska taas on kansallisen leivonnaisemme juhlavuosi. Kymmenessä vuodessa on kertynyt lisätietoa korvapuustin historiasta ja sen kansainvälisistä sukulaisista, minkä vuoksi olen muokannut uuden version artikkelistani. ( Kiitos Pirjo Hakunille ja Joutohetkien Seuralle , jotka saivat minut tarttumaan korvapuustiaiheeseen uudestaan.) Korvapuusti on vuosikymmenet ollut yksi suomalaisten suosikkileivonn...

Viime vuosien päähänpinttymiäni on ollut kerätä tietoa Tapanilaulusta , vanhasta kalevalamitt aisest a runosta, jonka eräs edustava toisinto on kirjoitettu muistiin Koskella Tl. Sitkeästi itsenäisenä ku ntana p ysyttelevä Koski on minulle tärkeä avioliiton kautta (oma sukutaustani on puhtaasti hämäläinen). Yksi lapseni perheineen asu u Koskella. Kiinnostukseni lähti liikkeelle, kun luin koskelaisen toisinnon Matti Kuusen toimittamasta kirjasta Finnish Folk Poetry: Epic (1977, myös kirjan suomenkielisessä versiossa Kalevalaista kertomarunoutta, 1980).  

 [Kirjoitus on julkaistu alunperin Väänästen sukuseuran lehdessä Väänästen Sukupuu 32(2024), s. 13–17.] Riitta Mäkinen (Karhunperän emäntä) Kuluneen kesän ja syksyn aikana on muisteltu 80 vuoden takaisia tapahtumia, jatkosodan loppuvaiheita ja syksyn 1944 käänteitä. Tuoreessa tietokirjallisuudessa on käsitelty my ö s ihmisten kokemuksia ja henkistä selviämistä. Kaikki eivät siirtyneet rauhan aikaan mieleltään terveinä. Moni rintamamies alkoholisoitui, toiset saivat pelottavia kiukkukohtauksia. Is äni Jouko Väänänen (1922–1998) välttyi isommilta niin ruumiin kuin mielen vammoilta. Luin nyt uudelleen hä nen muutamaa kirjettään vuodelta 1944 sekä muistelukirjoitusta, jonka hän pyynn ö stä laati 1990-luvun puolivälissä . Mik ä oli 22-vuotiaan vänrikin kokemus vetäytymisvaiheesta ja aselevon jälkeisestä ajasta ?                                       ...

 Sudet ovat tunnetusti nykyään levittäytyneet koko maahan. Syksyllä (2024) veimme lastenlasta hammaslääkäriin Liedon hammashoitolaan. Autolla oltiin liikkeellä. Paluumatkalla vähän matkaa Liedosta pohjoiseen suden näköinen otus juoksi oikealla tien vieressä ja, kun ohitimme sen, se auton takana ylitti tien ja hävisi puskien taakse. Oliko se susi? Se oli päivänvalossa hyvin näkösällä ja meistä se kovasti näytti sudelta. Tiedämme, että lapsenlapsen kotikunnassa Koskella Tl. on susia havaittu. Kauriiden ja peurojen yleistyminen on tuonut myös petoelämiä etelään.  Turun puolessa oli susia 1800-luvun lopulla. Historiallisen sanomalehtikirjaston pikaselauksella löytyi "petojen metsästyksen Varsinais-Suomessa johtajan" selostus vuodelta 1881 (Suomalainen Virallinen Lehti 6.5.1882), jossa hän kertoo susia ammutun tai muuten pyydetyn Nousiaisissa, Laitilassa, Eurajoella, Lapissa Tl., Marttilassa, Hinnerjoella, Yläneessä, Mynämäellä, Koskella Tl. ja Halikossa. Mutta oli niitä Lempääläs...

      Kaksi tehdasta kosken partaalla

Otteita paavi Pius II:n kommentaarien yhdeksännestä kirjasta Johdannoksi Pius II eli Enea Silvio Piccolomini (1405-1464) oli paavina 1458-64. Hänen elämänsä sopisi aineistoksi seikkailukertomukseen, mutta sen lisäksi hänen kirjallinen tuotantonsa on huomattava sisältäen mm. uraauurtavia maantieteellisiä teoksia. Nykykatsannossa hänen merkittävin teoksensa on Commentatiorum Pii Secundi pontificis maximi , joka on päiväkirjanomainen kertomus hänen toiminnastaan paavina (ilmestyi painettuna ensi kerran 1584 – on Google-kirjana !). Italian renessanssin kulttuurihistoriassaan Jacob Burckhardt mainitsee Piuksen yhtenä modernin luonnonkuvailun ensimmäisistä edustajista (Die Kultur der Renaissance in Italien, 1860).  Pius, joka puhuu Caesarin tapaan itsestään kolmannessa persoonassa, oli renessanssihumanisti ja kirjoitti latinaksi. Olen käyttänyt Budapestissa 1994 julkaistua Kommentaarien kriittistä laitosta, mutta nöyrästi täytyy tunnustaa, että ilman verkossa olevaa tanskankielistä käänn...