Karhunperän pöytälaatikko

   

 Aikaisemmassa postauksessani mainitsin Pyhällössä järven rannalla Niittysaaren pohjoispään kohdalla olevan ison kiven, jolle sain nimen 1783 tehdystä kartasta: Morsiuskivi. Kartta on kopio Ruotsin Rikarkivetissa olevasta alkuperäisestä. En ole toistaiseksi löytänyt vastaavaa karttaa Suomen arkistoista.     Morsiuskivi (yläreunassa), Niittysaari ja Maasaari Pyhällön kartassa vuodelta 1783.   Vasemmassa reunassa teksti Salan Callio . (Alkuperäinen kartta: Riksarkivet, Tukholma.)   Lähikuva Morsiuskivesta em. kartassa.   Kyselin nykyajan pyhältöläisiltä ja muilta paikkakuntalaisilta, tietäisikö kukaan enemmän tästä Morsiuskivestä, mutta eipä tärpännyt ennen kuin Markku Nieminen Perälästä kertoi kuulleensä toiselta vanhan polven henkilöltä, että jossain Niittysaaren tienoilla olisi Morsiuskivi.  No, tämä Morsiuskivi on kyllä mantereella n. 10 metrin päässä rannasta. Se on ollut myös 1783 vähän matkan päässä rannasta. Ranta on tuossa kohdassa melko jy...

 

  2.6.2017   Kun kuulin ensimmäisen kerran Ravattulan löydöistä, varmaan talvella 2014-2015, olin heti kiinnostunut ja ymmärsin niiden merkityksen Suomen keskiajan hahmottamiselle. Nyt oli saatu näköala harmaakivikirkkoja ja niiden edustamaa kirkollista ja alueellista järjestelmää edeltävään aikaan, josta ei ole paljon dokumentoitua tietoa. Runollisesti sanoen valokeila tunkeutui aiemmin läpitunkemattomaan hämärään. Silloin en tosin nähnyt yhteyttä Lempäälään, paitsi siinä mielessä, että Ravattulan kirkko edusti esibirgittalaista aikaa. Birgitta on Lempäälän harmaakivikirkon suojeluspyhimys. Mitä meillä oli ennen Birgittaa?   Lempääläiset Ravattulassa   Olin 2015 mukana Lempäälän Birgitta-työryhmässä, joka järjestää ohjelmaa Birgitan ja keskiajan teemoista. Ideoimme yhteistyössä Lempäälän kulttuuripalvelujen kanssa kesäksi 2015 lempääläisille retken Turun seudulle, kohteina Naantali birgittalaismuistoineen, Ravattulan kirkonpaikka ja L...

     

   

   

   

     

 

     

 

 Käyn läpi vuosien varrella hyllyilleni kerääntyneitä kirjoja. Niitä on tullut divareista ja kirjastojen poistomyynneistä.  Ehkä joku muukin on niistä kiinnostunut. Laitan tähän sarjan kuvia joistakin kirjoista, jotka mielestäni kuvaavat hyvin niitä vaihtuvia keinoja ja käytäntöjä, joiden avulla tieto ja huvi löysivät tiensä kiinnostuneiden silmien eteen 1700-luvulta 1900-luvun alkuun. Esittelen kirjat tai oikeammin niteet suurinpiirtein painovuoden mukaisessa järjestyksessä. Valikoima on sattumanvarainen, mitä minulla hyllyssä sattuu olemaan, mutta kuvaa mielestäni kirja-, kustannus- ja kirjastomaailman monipuolisuutta.

  Pyhä Birgitta on yhdessä Maria Magdalenan kanssa Lempäälän kirkon suojeluspyhimys. Lempääläisen on siis syytä tutustua Birgitan Ilmestyksiin, ja on niissä tietenkin mielenkiintoa kaikille muillekin. Pään saa auki lukemalla tähän suomentamani kolme lukua Ilmestyksistä. Nykyinen ihana aikamme antaa mahdollisuuden saada silmänräpäyksessä tietokoneen kuvaruudulle vaikkapa Birgitan ilmestysten ensipainoksen vuodelta 1492, Reuelationes Sancte Birgitte .   

  Suomen sisällissota 1918 ranskalaisen lehtimiehen silmin: Helsinki—Tampere—Toijala     Sisällissotamme ei ollut vain keskinäistä välienselvittelyä, vaan se oli, kuten historioitsijat meille tähdentävät, yksi sivunäyttämö ensimmäisen maailmansodan ja Venäjän vallankumouksen draamassa. Ulkopuolisten silminnäkijäkuvauksia ei onnettomasta kahinastamme ole kovin paljon, ruotsalaisia vapaaehtoisia lukuun ottamatta, joskin hekin olivat puolensa valinneet eivätkä siis todella ulkopuolisia. Niinpä ranskalaisen lehtimiehen Claude Anetin raportti La Révolution Russe , jossa kurkistetaan itseään raatelevaan Suomeenkin, on erityisen kiinnostava. Se julkaistiin neljänä niteenä vuosina 1917–1919. Vuonna 2007 siitä julkaistiin toimitettu ja kommentoitu laitos, mutta alkuteoskin on saatavissa sekä elektronisena Ranskan kansalliskirjaston Gallica-palvelusta (gallica.bnf.fr) että kirjana Suomen kansalliskirjastosta.   Claude Anet (kuva: Wikipedia)

          Lempäälän S-marketista ostettuja korvapuusteja (kuva: IM).  Jutun kuvat omiani ellei toisin mainita.   Kirjoitin kymmenen vuotta sitten suomalaisen korvapuustin 160-vuotisen historian kunniaksi artikkelin Korvapuustin juhlavuosi , jonka julkaisi Hiidenkivi-lehti vuonna 2011. Hiidenkiven julkaiseminen lopetettiin 2012, mutta sen sisältö oli luettavissa verkosta, ja niin muodoin myös artikkelini. Äskettäin kuitenkin huomasin, että Hiidenkiven aineisto on hävinnyt eikä artikkelianikaan voi verkosta enää lukea, mikä on harmi, koska taas on kansallisen leivonnaisemme juhlavuosi. Kymmenessä vuodessa on kertynyt lisätietoa korvapuustin historiasta ja sen kansainvälisistä sukulaisista, minkä vuoksi olen muokannut uuden version artikkelistani. ( Kiitos Pirjo Hakunille ja Joutohetkien Seuralle , jotka saivat minut tarttumaan korvapuustiaiheeseen uudestaan.) Korvapuusti on vuosikymmenet ollut yksi suomalaisten suosikkileivonn...